Tämä vuosi alkaa olemaan taputeltu ja ajattelin vielä käydä läpi vuoden parhaita hetkiä. Kisaaminen jäi jälleen vähäisemmälle ja kiireisen vuoden keskellä keskityin enemmän omiin seikkailuihin. Pakko olla tyytyväinen, että jälleen kerran urheiluvuoteni sisälsi uuden henkilökohtaisen ennätyksen! Tässä neljä huippuhetkeä vuodelta 2022.
Helmikuu – Ylläs / Äkäslompolo
Vuoden alussa tehtiin unelma reissu Lappiin ja Ylläkselle. Tarkennettuna Äkäslompolon puolelle. Kyseessä oli perheloma / kuvausreissu. Tein matkan aikana Suomen Fordille videota ja otin kuvia. Olipahan nättiä taas painella Kesänkitunturin Pirunkurua ylös ja hiihdellä keskellä Lapin näteimpiä maisemia. Pääsin tuolla reissulla syvemmin murtomaahiihdon maailmaan. Lapsesta asti tullut hiihdettyä, mutta jotenkin kyseisen lajin kanssa ollut aina hieman haasteita. Suurta kipinää ei vaan ole aiemmin oikein syttynyt. Nyt tällä reissulla pääsin hiihtämään parhailla mahdollisilla laduilla ja ystävystyimme murtsikan kanssa huomattavasti lähemmin. Lopputalvesta tulikin useampi hiitolenkki tehtyä Sipoonkorven laduilla.
Heinäkuu – Bikepacking Kiiskilä 742 km
Ai vitsi kun oli mainio pyöräretki! Neljässä päivässä 742 km (70-80% sorateitä)! Reissuun lähdin kotoa ja ekana päivänä päädyin Repoveden kansallispuistoon. Siitä jatkoin Keski-Suomeen, Laukaan mökille. Teki hyvää teltassa nukutun yön jälkeen päästä pehmeälle patjalle nukkumaan, sekä saunomaan. Kolmantena päivänä ajoin Jämsän kautta Evon luonnonpuistoon ja sieltä sitten vikana, neljäntenä päivänä takaisin kotiin. Oli kesän kuumimmat päivät joten helpolla en päässyt. Onneksi nesteytys toimi, eikä muutenkaan suurempia vaikeuksia tullut. Tämä pyöräretki oli se tämän vuoden ennätys. Pisin pyöräretki mitä olen ajanut. Tulen jossain vaiheessa kirjoittamaan tarkemmin tästä upeasta seikkailusta.
Lokakuu – Helsinki City Trail 42 km
UTMB viikkoa tuli seurattua tarkasti netin välityksellä ja sen jälkifiiliksissä päätin kolmen vuoden tauon jälkeen mennä kilpailemaan. Ilmoittauduin Helsinki City Trailin 42 km polkujuoksukisaan. Treenit sujuivat aika kivasti ja itse kisa meni aikalailla odotetusti. Pisin treenipitkis ennen kisaa oli n. 30 km mittainen. Tiesinkin kisaan lähtiessä, että ainakin sen matkan pystyn ok vauhdilla juoksemaan, mutta sen jälkeen onkin vähän mysteeri miten nykyisellä juoksukunnolla taittuu maratonin loppumatka. Niinhän siinä sitten kävi, että vähän reiluun 30 km juoksu kulki tosi kivasti, mutta viimeiset 10 km oli todellista tuskaa. Onneksi vanhalla utraajalla oli vielä muistissa kuinka kipujen ja keskeyttämisajatusten kanssa painitaan. Selvisin lopulta maaliin sijalla 17 ja aikaa vierähti 4h 25min. Tullut joskus juostua nopeamminkin, mutta pakko olla tyytyväinen, että maaliin selvisin. Katsotaan nyt miten juoksut jatkuu. Jalkavaivat eivät ole kadonneet, mutta ne kesti ihan ok tämmöiselle matkalla treenaamisen ja kisailun. Olishan se hienoa ensi vuonnakin kisata, mutta katsotaan nyt..
Kesä 2022 – Bleidaus
Laji josta en ole varmaan ikinä täällä maininnut on temppurullaluistelu eli bleidaus. Kyseessä on laji jonka aikoinaan 90-luvulla aloitin ja n. 10 vuotta sitten lopetin. Palasin lajin pariin tänä keväänä, kun en jaksanut enää skeittipuistojen laidalla vain hengailla ja katsella kun omat pojat scoottaavat. Halusin päästä mukaan ja keväällä hankin uudet rullikset. Sen jälkeen tuli käytyä tosi aktiivisesti omien poikien sekä vanhojen rulliskavereiden kanssa sessailemassa. Melkein joka kerta kuvasimme jotain ja niistä matskuista kertyi pitkästä pitkästä aikaa videosection.
OKSANEN 
0 comments on “Vuosi 2022”