Kaksi viikkoa pohjoisen pettymyksestä

NUTS Ylläs Pallas 134 km päättyi keskeytykseen jo 45 km kohdalla. Silloin jalat sanoivat, että maalin asti emme aio sua kantaa ja mahakin ilmoitti imeytymis vaikeuksista. Kisan jälkeinen päivä meni Ylläksellä Mikon kanssa hengaillessa ja kuvaillessa. Sunnuntaina matkustimme takaisin etelään. Keskeytyksen jälkeinen krapula iski kaikista pahiten vasta seuraavalla viikolla. Sitä pääkopassa paljon pyöritteli asioita, että mikä meni pieleen ja olisiko voinut vielä jatkaa. Kipeät tuntemukset jaloissa kuitenkin muistuttivat, että tuskin olisin maaliin asti päässyt. Nimittäin koko seuraavan viikon jalat olivat erittäin kipeet. Etenkin vasen pohje oli jotenkin rasittunut kaikista eniten. Kisan jälkeisellä viikolla en juossut askeltakaan.

Paluun juoksemaan tein vasta 1,5 viikkoa keskeytyksen jälkeen. Tein sen suosikki hiekkateilläni, kesämökkimme maalaismaisemissa. Fiilis oli aivan huikea! Juoksu kun aiheuttaa suurta riippuvuutta, niin viimeinkin sain lääkettä näihin oireisiin. Uusien kenkien korkkaaminen oli myös aiheuttanut tuskaisia odottelun tunteita. Nimittäin uudet Hoka One One Arahi asfalttikengät olin saanut heti kisan jälkeen ja nyt viimeinkin pääsin juoksemaan niillä. Juoksin vain 7 km lenkin, mutta se lenkki oli täynnä pelkkää iloa. Huomasin jälkeenpäin kilsavauhdeista, että alussa ilo oli jopa aivan liian kovaa. Ensi kosketus Hokan kenkiin oli tosi jees. Kiva juosta vain 5 mm dropilla. Tulee ainakin puhtaasti juostua päkiöillä. Myös kenkien vaimennus teki hyvän vaikutuksen (29-34 mm).

Nyt pikku hiljaa alan tekemään paluuta normaalin treenirytmiin. Tosin nyt pitää olla malttia ja palata kevyesti. Eli ei heti isoja määriä ja tempojuoksuja. Pitää myös tarkkailla miten jalat toimivat ja onko 1,5 viikon resetointi onnistunut. Tuosta ekasta lenkistä jalat olivat aavistuksen hellänä seuraavana päivänä, mutta sen ymmärtääkin tuollaisen tauon jälkeen. Kisassa kipeytyneessä vasemmassa pohkeessa oli myös pieniä tuntemuksia, joten se pitää laittaa nyt tarkkailuun.