Viimeinkin jaksoin höyrytä pari tuntia samaa kumpua ylös, alas. Muutamaan kertaan olen jo aloittanut verttitonnin metsästyksen Sipoonkorvessa, mutta kesken treenin olen kyllästynyt saman mäen hinkkaamiseen ja jatkanut matkaa muualle. Eilen kuitenkin ajoin autoni Kalkkiruukin parkkikselle ja päätin, että nyt en mietikkään mitään muuta kuin Högbergetin hinkkausta. Lopulta tuo verttitonni vaati 17 kertaa ylös, alas ja aikaa kului n. 2 tuntia. Viimeiset nousut tuli vedettyä Petzl otsassa. Alkaa taas pimeä tulemaan aikaisin, joten otsalamppu taitaa jatkossa olla vakiovarustus meikäläisen myöhäisillä polkulenkeillä.
Tuo kaksi tuntia meni yllättävän mukavasti ja jalatkin kesti kohtuu hyvin. Tietty lopussa oli pientä väsymystä ja etenkin jyrkissä kohdissa jalat painoivat, mutta kokonaisuudessaan meni kivasti. Koko kaksituntisen ajan kuuntelin loistavaa äänikirjaa nimeltä ”Out There.” Kyseessä on David Clarkin kertomus alkoholistista ultrajuoksijaksi. Suosittelen!
Syypää, joka ajoi eilen verttitonnin kimppuun oli yllättäen UTMB. Tuli koko viime viikko seurattua tapahtumia Chamonixissa. Etenkin pe-la olin lähes kokoajan netin parissa jännittämässä UTMB:n tapahtumia. Huikea kisa ja aika älytöntä kuinka moni ennakkosuosikki keskeytti jo kisan aikaisessa vaiheessa. Näin pitkässä kisassa nähtiin loistava esimerkki siitä, että on fiksua aloittaa rauhallisesti.
Kisaa seuratessa tein myös omia tavoitteita tulevaisuutta ajatellen. Sen verran voin raottaa tavoitteista, että kävin tsekkaamassa UTMB:n sivuilla osallistumisoikeuteen tarvittavia pisteitä. Maybe some day..
OKSANEN 
0 comments on “Verttitonni Sipoonkorvessa”