Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet todella hyviä! Kilsoja on kertynyt ihan kivasti ja laadukkaita täsmätreenejä on tullut tehtyä. Myös motivaatio ja ilo juosta on olleet huipussaan! Hyvät treenit ovat alkaneet näkymään vauhdeissa. PK-sykkeillä olen päässyt juoksuvauhdeissa tietyn mittarin alle ja se tarkoittaa hyvää! Hyvistä täsmätreeneistä voisin mainita kaksi viimeisintä, mäkitreeni Keinukalliossa ja yö-pitkis Sipoonkorvessa.
Keinukalliossa kävin vähän ennen puoliyötä jumppaamassa mäkeä verttikilsan verran. Pituutta treenille taisi kertyä n. 14 km verran ja kuten mainitsin nousua yhteensä kilometrin verran. Keinukalliossa on kiva tehdä mäkitreeniä, koska siellä on kolme erilaista reittiä huipulle. On jyrkkä suora nousu rappusten vieressä (en siis käyttänyt rappusia) ja molemmilta sivuilta menee vähän loivemmat reitit. Sivureiteissä pääsee joitain pätkiä juoksemaankin ylös. Tässä mäkitreenissä en pelkästään keskittynyt ylöspäin menemiseen, vaan alamäet olivat ihan yhtä tärkeässä roolissa. Keskityin vauhtiin ja tekniikkaan! Polkujuoksussahan parhaiten pärjäävät ne jotka osaavat juosta myös alamäkiä!
Toinen loistava täsmätreeni oli n. 40 km mittainen yö-pitkis Sipoonkorvessa. Myös tämä treeni tuli tehtyä pimeässä puoliyön aikaan, koska Vaarojen Maratonillakin juostaan pimeässä yön yli ja perheellisenä yö on oikeastaan ainoa aika joka sopii aikatauluihin. Tällä lenkillä n. puolet matkasta minulla oli Heikki seurana. Hän oli juuri palannut etelän lomalta ja seuraavana päivänä olisi aikainen herätys töihin, joten Heikki lähti n. 20 km kohdalla jatkamaan omia polkuja. Nuo ekat 20 km menikin todella mukavasti rupatellessa ja pimeän metsän räsähdyksiä kuunnellen. Tuntui, että pohjoisosassa oli aika paljon eläimiä liikkeellä ja ukot vähän väliä säikähteli räsähdyksiä. Onhan toi ihan oma maailmansa juosta pimeässä metsässä otsalampun avustuksella.
Heikin lähdettyä takaisin autolle, minä jatkoin kohti eteläosaa. Siellä tuleekin vähemmän juostua, joten nyt pimeässä Sipoonkorvessa hieman jännitti kuinka navigointi ja ukon pää toimii. Storträskin lampea kiertäessä, tiheässä, pimeässä ja räsähtelevässä metsässä, sitä alkaa miettimään kaikenlaista. Jotta pääkoppa rauhoittuisi päätin jatkaa matkaa oksan pätkä kädessä. Saavuin legendaariselle auton romulle. Keskellä pimeätä metsää pakettiauton rauniot on aika jännä näky. Mietinkin, että onkohan siellä joku juopponarkkarikoditon pötköttelemässä. Eipä ollut.
Matkaa oli takana n. 30 km kun lähdin jatkamaan Storträskiltä pois päin. Jalat alkoivat jo hieman painamaan ja meno hidastui. Myös nesteet olivat vähissä. Olin ottanut vain litran verran vettä matkaan. Heikillä oli ollut enemmän juomaa ja puhuimmekin, että hän voisi antaa minulle ennen kuin jatketaan eri suuntiin. Sehän sitten unohtui siinä hyvien rupatteluiden keskellä. Nyt minulla oli vielä n. 10 km matkaa jäljellä ja vettä vain pieni tilkka pullossa. Oli ollut erittäin hiostava ilma ja koko lenkin ajan pystyin juoksemaan t-paidassa ja shortseissa. Irtohihat olivat mukana, mutta niille ei tullut käyttöä. Hmm ottaisko sitä vähän juomaa Bisajärvestä? No en! Päätin vain kastella kasvoni ja pääni Bisajärven kohdalla ja tiputella viimeiset tipat pullosta kurkkuuni. Viimeiset 5 km olivat aika raskaat. Pitkä lenkki ja raskas treeniviikko painoivat jaloissa. Veden loppuminen ei onneksi tuonnut ongelmia. Lopulta kotiovi oli edessäni ja painelin samantien vesihanan äärelle. Veden lisäksi hyvä olut ja jäätelö palkitsi öisen lenkkeilijän.
Tällä viikolla olisi vielä tarkoitus painaa iso viikko ja kunnon pitkis. Katotaan nyt vielä mille päivälle saan pitkiksen mahtumaan. Töissä kiireet painavat ja yhtään ylimääräistä minuuttia ei tunnu tällä hetkellä olevan. Kaikesta kiireestä huolimatta juoksu maistuu ja innolla odotan lokakuun alussa juostavaa Vaarojen Maraton 130 km kilpailua!
Uusia kuvia Instagramissa:
OKSANEN 
0 comments on “Täsmätreenejä”