Ajamme juuri Suomussalmen ohi, kun huomaamme kuinka paljon lunta on vielä luonnossa. Matkallamme Rukalle, viimeiset 150 km menikin tarkkaillessa lumen määrää luonnossa. Sitä alkoi tajuamaan, että tänä vuonna oikeasti juostaan lumessa ja ne eivät todellakaan tule tässä parin päivän aikana katoamaan mihinkään.

Tuntui ennen kisaa jotenkin uskomattomalta lähteä juoksemaan Suomen suosituin vaellusreitti koko mitaltaan. Viime vuonna juoksin Karhunkierroksella 53 km kilpailun (matka n. 55 km) ja juurikaan sitä pidemmälle en ole juossut. Yhdeksän vuotta sitten vaelsimme Karhunkierroksen neljässä päivässä ja nyt villeimmissä tavoitteissa halusin suorittaa reitin alle kymmeneen tuntiin.

Tämä kisaraportti tulee olemaan pisin mitä olen kirjoittanut. Varaa siis hieman aikaa ja rauhallinen paikka. Suosittelen myös ottamaan kupin kahvia, enkä tällä kertaa olutta. Kofeiinista voi olla apua raporttia lukiessa.

Kansikuva: Onevision.fi / Juha Saastamoinen

Torstai

Kiitos helatorstain, tänä vuonna olimme hyvissä ajoin Kuusamossa valmistautumassa NUTS Karhunkierrokseen. Lähdimme torstaiaamuna klo 8.00 ajelemaan kohti Kuusamoa. Kyydissäni olivat Mark, Jukka ja Markku. Ajomatkaan menikin taas mukavasti lähes koko päivä ja illalla majoituimme edellisvuodelta tuttuun mökkiin, ihan Rukan keskuksen läheisyyteen. Joka kerta pohjoiseen ajaessa saa olla tarkkana porojen kanssa ja niin oli myös tänä vuonna. Tosin porojen lisäksi saimme tielle yllätys vierailijan, joka tunnetaan nimellä metso. Jarrutaessani pyörittelin silmiäni, että mikäs se siinä lähtee töpöttelemään tien yli.

Päästyämme majapaikkaan päätimme Markin kanssa lähteä pienelle iltakävelylle. Rukan keskuksessa järjestäjillä olikin jo täysi valmistelu päällä. Niin ja siis se lumi juttu.. noh Rukan laskettelurinteet näyttivät ihan siltä, kuin laskusesonki olisi vielä käynnissä. Tosin laskijoita ei enää näkynyt, mutta rinteet olivat vielä aivan lumen peitossa. Vähän jopa harmitti ettei tullut suksia mukaan. Päätimme Markin kanssa käppäillä lyhyen matkaa kisareitin loppuosaa eli kävelimme yhden laskettelurinteen huipulle. Siellä viimeistään iski tajuntaan, kuinka paljon lunta vielä oli. Lumeen oli tallattu polku, mutta seassa näkyi myös harha askelmia, joista voisi käyttää kuuluisaa sanaa ”munahanki.” Eli jos astuit tallatun polun ulkopuolelle, niin silloin tosissaan muukin kuin jalkapohja pääsi koskettamaan kylmää.

_DSF9921

Mark ja turistiposeeraus Karkunkierroskyltin kanssa numero 1

Perjantaiaamuna päätimme lähteä heti herättyämme tsekkaamaan kisareittiä. Olimme päättäneet ajaa auton Konttaisen huoltoon ja siitä lähteä kiipeämään kohti Valtavaaraa. Lopulta emme menneet ihan Valtavaaralle asti, mutta saimme hyvän kuvan siitä millainen kisan loppu tulisi olemaan. Eli viimeinen rypistys, yli Valtavaaran juostaan lumessa. Kävimme myös itse Konttaisen huipulla. Siellä lunta ei ollut ihan yhtä paljoa ja näimme hyvin kuinka Konttaisen alamäen pääsee juoksemaan vauhdilla (jos vaan jalat enää toimivat).

Koko perjantain seurasimme Facebookista uutisia Karhunkierroksen lumitilanteesta. Välillä jutut ehkä lähtivät vähän liikaa pelottelun suuntaan. Onneksi tuli myös tietoa, että kisan viimeiset 15 km juostaan lumessa, mutta muuten reitti on mukavassa ja juostavassa kunnossa. Tämä rauhoitti mieltä ja onhan sitä tässä juuri koko talvi juostu lumessa eli eihän siinä lopun 15 km mitään kummallista ole. Paitsi se, että lopussa tulee kisan kovin ja mäkisin rypistys.

Photo 26.5.2017 10.53.19

Perjantaiaamuna Konttaisella. Turistiposeeraus Karkunkierroskyltin kanssa numero 2

Lauantai
KISAPÄIVÄ – Startti klo 7.00

Olin meidän mökissä ainoa joka lähti 80 km matkalle. Se tarkoitti yksin heräämistä, erittäin aikaisin lauantaiaamuna. Kisabussi starttasi klo 5.45 kohti kisan lähtöä. Päätin herätä klo 4.45. Koko yö meni kieriskellessä ja hikoillessa. Taisin nukkua vain tunnin pätkiä, kun heräilin koko ajan. Yhteensä unta taisi kertyä n. 5 tuntia. Tämähän kuuluu asiaan.

Kisabussi kurvasi Hautajärven luontotalolle josta lähtisimme juoksemaan kohti Rukaa. Hautajärvellä oli paljon porukkaa ja vessaan pääsy ei käynyt helposti. Itseasiassa koko lähdön odottelu meni vessajonossa. Lopulta ehdin tyhjennyksen jälkeen lähtöviivalle minuutin ennen lähtölaukausta. Tiukoille meni, mutta jäipähän jännittäminen vähäisemmälle. Siis kisan jännittäminen…

Varustus puolelle olin ottanut muutaman riskin ja kysymysmerkkejä oli ilmassa. Ensinnäkin kengät joilla lähdin olin saanut vasta maanantaina. Ehdin tehdä niillä kolme lyhyttä lenkkiä ennen kisaa. Halusin ehdottomasti käyttää niitä, koska tiesin Columbia Montrail Bajada III kenkien sopivan ylivoimaisesti parhaiten Karhunkierroksen reitille. Onneksi mieltäni rauhoitti se, että jokainen Columbian kenkä joita olen käyttänyt on istunut suoraan paketista jalkaani. Hiertymiä ei ole koskaan tullut. Kenkien lisäksi ravinto puolella oli kysymysmerkkejä, koska käytössäni oli uusi geelimerkki, joita en ollut kisoissa käyttänyt. Olin tosin treenannut niillä ja vetänyt niitä naamariin pitkiksillä. Lopulta toinen näistä riskeistä toimi ja toinen ei. Eli geelien kanssa tuli vaikeuksia…

Lämpötila oli aamulla nollassa, mutta ennusteiden mukaan iltapäivää kohden lämpenee ja aurinkokin seuraa matkaamme. Lähdin siis shortseissa ja t-paidassa. Hanskat, irtohihat ja Buff toimivat lämmikkeinä. Juoksuliivissa oli onneksi vedenpitävätakki siltä varalta jos kylmä yllättää.

Vessasta päästyäni juoksin äkkiä lähtöviivalle. Siellä kaima Teemu Takkula nostatti jo fiilistä hauskoilla selostuksillaan. Ihan täydellistä, kun Suomen siisteimmässä polkujuoksutapahtumassa ei ole unohdettu huumoria! Lähtöviivalla asetuin heti kovimpien kärkimenijöiden taakse. Sitten alkoikin jo kymmenen sekunnin lähtölaskenta. Jännitys kasvoi ja sitten sitä oltiinkin jo kovassa vauhdissa matkalla kohti Rukaa. Lähtö oli erittäin reipas, kovempi mitä olin kuvitellut. Ennakkosuosikit painelivat heti kärkeen ja itse jäin jonnekin kymmenen sijan tienoille. Olin tutkinut ketä kisassa on mukana ja tiesin, että jos tiettyjen tyyppien matkassa pysyn, niin hyvä juoksu on luvassa.

18766123_1293068870811784_6302331627516532527_n.jpg

Lähtö! Kuva: NUTS

Ensimmäiseen huoltoon asti juoksimme lähes koko ajan samassa porukassa. Oli hauska tajuta, että hetkinen tässähän meitä on kolme todella aktiivista bloggaajaa. Juoksimme siis samassa letkassa Villen ja Janin kanssa. Siinä vaihdeltiin kuulumisia ja Tuuren Ville supliikkimiehenä tiedusteli Janilta miehen tietoja. Me oltiin Villen kanssa jo entuudestaan hieman tuttuja, joten läppä lensi mukavasti. Vähän ennen ensimmäistä, Oulangan huoltoa saavutimme Ossin, joka liittyi seuraamme. Oulangan huoltoon tultaessa matkaa oli jo takana n. 28 km. Fiilis oli aivan loistava ja meno oli tähän asti sujunut todella hyvin ja lähes vaivattomasti (keskivauhti 5:45 min/km). Tiesin, että alku on tämän kisan helpoin osuus ja nyt vasta alkaa se todellinen meno.

Oulangan huolto – 28 km

Huoltoon saavuttaessa sain ”drop bagin” käsiini. Eli kyseessä on säkki johon on saanut jättää varusteita ja ruokaa. Itse olin sinne pakannut vaihtokengät ja -sukat. Ihan siltä varalta jos uudet kengät eivät toimisikaan. Päätin kuitenkin jatkaa samoilla kengillä ja sukilla, koska ne toimivat loistavasti! Drop bagissäni oli myös ravintoa. Olin tehnyt sinne leivän ja jättänyt vihreitä kuulia ja suklaata. Näille oli käyttöä, nimittäin geelien syönti oli alkanut tökkiä pahasti ennen huoltoa. Viimeisen tunnin ennen huoltoa olin tullut Snickerin voimalla, koska geelit eivät enää uponneet. Syynä geelien liian raskas ja paksu koostumus. Joka kerta kun otin geelin, niin minulla oli vaikeuksia saada se nopeasti kurkusta alas ja sen jälkeen kun se meni alas alkoi mahani kiemurtelemaan. Moneen kertaan mietin jospa kävisin nopeasti pusikossa, mutta onneksi näin pitkälle en joutunut menemään. Olin ajattellut ennen kisaa, että nämähän geelit sopivat hyvin Karhunkierrokselle, kun niitä ei tarvitse syödä kun 1-2 kpl tunnissa. Ei tarvitsisi kantaa kauheen montaa geeliä mukana. Treeneissä ne olivat toimineet loistavasti, mutta nyt kisatilanteessa selvisi, että ei vaan toimi. Nyt kun matkaa oli vielä jäljellä n. 55 km jotain oli keksittävä. Polttoainetta oli pakko saada! Drop bagissä olleista eväistäni söin leivästä puolet ja vihreät kuulat ja suklaat pakkasin liiviin.

Huollossa aikaa meni n. 5 minuuttia. Koko huollossa käynti oli aivan huikea kokemus, kun samaan aikaan, samassa paikassa olivat 53 km kilpailijat. Heidän startti tapahtui 15 minuutin päästä. Paikalla oli paljon tuttuja ja suuren suuri kiitos kaikille kannustuksista!

18789528_10210087044352966_20858276_o

Letka saapuu Oulangan huoltoon. Kuva: Riikka Jauhiainen

Sanoin videota kuvanneelle Paavolle ennen kisaa, että ei sit kannata huudella, että ”hyvältä näyttää,” koska en tule sitä uskomaan. ”Jätkä on ihan romuna!” huuto toimi selvästi paremmin, koska repesin nauruun kuullessani sen. Kiitos Paavo! 🙂

Huollon jälkeisen Kiutakönkään juoksin yksikseni, mutta aika nopeasti sen jälkeen tavoitin Ossin ja Villen. Janilla meni vähän pitempään huollossa kuin minulla, mutta pian hänkin oli takaisin tutussa letkassa. Tässä porukassa etenimmekin jonkun aikaa. Itsellä jatkui huollon jälkeen ongelmat geelien kanssa. Sain syötyä vain puolikkaan geelin. Tajusin, että nyt on keksittävä jotain muuta loppumatkaksi. Onneksi olin huollossa pakannut liiviini banaanin, vihreitä kuulia ja Bounty patukan. Aavistelin jo silloin, että näillä geeleillä ei enää tulla pitkään menemään. Vihreät kuulat menivät erittäin hyvin alas ja fiilis parani. Edessä oli kuitenkin n. 30 km seuraavaan huoltoon, joten pitää pärjätä nyt liiveissä olleilla karkeilla. Onneksi mukanani oli myös muutama kofeiinigeeli toiselta geelivalmistajalta. Olin suunnittelut niiden syömistä vasta lähempänä maalia, mutta yhden jouduin syömään jo n. 55 km kohdalla. Se meni helposti alas!

Mitäs muuta tuolla 30-60 km pätkällä tapahtui? Eli ensimmäisen, Oulangan huollon jälkeen edessä on vähän matkaa helppoa juoksua harjanteen päällä ja sen jälkeen päästään juoksemaan teknisessä juurakossa Oulankajoen vierellä. Juoksu tuntui vielä 40 km kohdalla ihan hyvältä. Toisaalta takana oli reitin helpoimmat kohdat ja raskas osuus vielä edessä. Eli puolivälin jälkeen reitti tulee sisältämään raskasta, teknistä polkua ja nousuja tulee olemaan runsaasti. Kun olimme ohittaneet puolivälin alkoi todellinen testi ja letkamme alkoi rakoilemaan. Itse jaksoin melko hyvin painaa teknisessä juurakossa, mutta letkamme hajosi, kun juomat alkoivat kaikilla loppumaan ja se vaati käyntejä joella. Itsekin täytin yhden pullon. Tuon tankkauksen aikana Jarno pääsi minusta ohi. Hän oli liittynyt letkaamme Oulangan huollon jälkeen. Jarnon kanssa mentiin jonkun matkaa kimpassa kunnes hänen askel oli sen verran kevyempää, että jäin kyydistä. Sen jälkeen minut saavutti Ville. Hänen kanssaan juostiinkin kimpassa Jyrävän ympäri. Ville kokeneempana ultrajuoksijan osasi loistavasti kannustaa ja heitti jatkuvasti hyvää huulta. Itsekin yritin keventää tunnelmaa kauppaamalla hänelle taskuissani pullottavia geelejä. Hyvä maku, mutta vähän raskas rakenne. Kyl me taidettiin jo hinnastakin puhua, mutta ei lopulta päästy kauppoihin. Vähän ennen 60 km huoltoa meidän joukkoon liittyi Juha. Hän oli Villelle tuttu mies aikaisemmista kisoista. Tässä vaiheessa minulla alkoi tehdä vaikeata. Ravinnon puutetta ei tainnut olla, mutta jalkani alkoivat väsymään. Nyt meni jo loivatkin ylämäet kävelyksi. Teki toisaalta ihan hyvää vähän kasata itseäni. ”Basecamp” huolto tuli n. 60 km kohdalla. Tulin huoltoon yksin, sillä Ville ja Juha olivat kevyemmällä askeleella saanut minuun eroa.

karhunkierros2017_onevision

Nousemassa kohti Basecampin huoltoa. Takana n. 60 km. Kuva: Onevision.fi / Juha Saastamoinen

Basecamp huolto – 60 km

Jes, vihdoin huollossa! Nyt vaan juomien täyttö ja uusien eväiden pakkaaminen liiviin. Söin huollossa keksejä ja banaanin. Pakkasin niitä myös liiviini viimeistä 20 km varten. Ville ja Juha ehti lähteä huollosta juuri ennen minua. Paikalla oli myös läjä 53 km juoksijoita joiden joukosta yritin silmiäni siristellen hahmottaa 80 km juoksijoita. Ei näkynyt. Juomat ja keksit pakattuani lähdin jatkamaan matkaa.

Seuraavaksi juostiin vähän matkaa tietä pitkin kunnes lähdimme takaisin metsään. Saavutin Villen ja Juhan jonkun kilometrin jälkeen. Samalla saavuimme kauan odotetulle lumirajalle. Eli tästä eteenpäin juostaan pääosin lumisilla poluilla. Vaikeaksi menon teki se, että lumeen tallattu polku oli erittäin kapea. Oli välillä vaikea saada meikäläisen isoa jalkaa mahtumaan polulle ja vähän väliä horjahtelinkin penkan puolelle. Jossain vaiheessa 31 km kärki saavutti meidät. He olivat startanneet klo 13 samalle polulle. Siinä sitten vähän väliä pompittiin pois tieltä, kun 31 km sprintterit painoivat ohitse.

18813663_733568776844427_4418380703068904476_n (1)

Lumiraja saavutettu. Kuva: Nea Saarinen

Viimeiset 20 km nousee koko ajan. Ensin mennään vähän loivempaa nousua ja sitten Valtavaaralle lähdettäessä tulee teräviä nousuja ja laskuja. Reilu 10-15 km ennen maalia Ville päätti jättää meidät. Sen verran vauhdilla lähti jatkamaan, että tajusin hänen menevän menojaan. Konttaiselle nousimme Juhan ja muiden matkojen juoksijoiden kanssa. Saavutimme Konttaisen nousussa myös Jarnon. Itse olin ottanut ennen Konttaisen nousua päivän toisen kofeiinigeelini ja aloin huomata sen vaikutuksen. Sain Konttaiselle noustessa ja sen päällä todellisen energiaboostin. Samalla päätin tehdä liikkeen ja lähteä irti tästä letkasta. Jatkoin hyvää vauhtia alas Konttaisen huipulta viimeiseen huoltoon. Siinä tankkasin kohtuu nopeasti ja lähdin juoksemaan viimeistä, erittäin rankkaa reilun 6 km pätkää. Seuranani oli muiden matkan juoksijoita, sekä 53 km juoksija, Virva (korjaa jos katsoin tulosluettelosta väärän nimen?). Hän edellä mentiin hyvää vauhtia kohti Valtavaaran huippua. Vaikka nousu oli raskas ja ajoittain liukas, en tuntenut väsymystä, vaan jaksoin painaa todella hyvää vauhtia. Samalla ohitimme muutaman muun matkan juoksijan. Näky Valtavaaran huipulla on aina yhtä huikea! Upeat maisemat kruunaavat sen ilon, kun tajuaa päässeensä tämän kummun huipulle! Tietty matka ei vielä tähän pääty ja siitä taisin Virvallekin sanoa. Valtavaaran huipulla huomasin olevani hyvissä voimin ja lähdin yksin paahtamaan alamäkeen. Muistin kuinka viime vuonna nämä laskut tekivät kipeetä kramppien ja huonon kenkävalinnan takia. Tänä vuonna juoksin lopun alamäet vauhdilla. Olin päässyt johonkin todelliseen hurmostilaan, kun huomasin jaksavani yhä vain paremmin painaa kohti maalia. Varmasti oli myös hyötyä siitä, että reitti oli yhä tutumpi ja tiesin milloin kaasu kannattaa laittaa pohjaan. Melkeinpä suurin ongelma viimeisellä vuoristorataosuudella oli helvetin kova kusihätä. Mietin vain, että sinnittelenkö maaliin asti vai kokeilenko kikkaa josta olin lukenut Dean Karnazesin ”Ultramaratoonari” -kirjasta. Päätin testata tuota Deanin kikkaa. Ei onnistunut…

Viimeisessä Rukan laskettelurinteen nousussa kurkkasin vielä taakseni ja en nähnyt ketään uhkaavaa. Mietin kyllä, että onkohan tuo yksi juoksija 80 km matkalainen jota en ollut aikaisemmin nähnyt. Päätin, että vedetään vaan vauhdilla maaliin asti, niin ei tarvitse asiaa enempää miettiä. Loppulasku maaliviivalle meni sen verran hyvällä vauhdilla, että en ole varmaan koskaan vetänyt yhtä hyvää loppuspurttia. Kuulutukset perään Teemu Oksanen maalissa ajalla 10 tuntia ja 15 minuuttia.

Maaliin päästyä yritin udella sijoitustani, mutta järjestäjät eivät sitä heti osanneet kertoa. Lopulta maaliintulovideon kuvannut Mikko kertoi, että sijoituin kymmenenneksi. Olin purskahtaa itkuun onnesta, kun tajusin tehneeni sen mistä unelmoin eli pääsystä kympin sakkiin. Fiilis oli aivan täydellinen!

Photo 27.5.2017 20.06.44

Maalissa! Kuva: Paavo Pihlajamaa

Tulokset: http://my1.raceresult.com/56135/results?lang=fi#2_998334

Strava: https://www.strava.com/activities/1008234925

Tänä vuonna reitillä oli tosissaan jonkun verran lunta, mutta mielestäni se toi loistavaa seikkailun tunnetta kisaan. Oli huikea fiilis päästä juoksemaan noin vaihtelevalla reitillä.

Kiitos jälleen kerran NUTS ja talkoolaiset super loistavista järjestelyistä! On joka kerta ilo osallistua kilpailuihinne!

Koko viikonlopun kruunasi palkintojenjakotilaisuus, jossa pääsi näkemään todellista polku-/ultrajuoksijoiden yhteishenkeä! Lajimme pitää sisällään todella upeata sakkia! Onnittelut kaikille viikonlopun juoksijoille!

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”NUTS Karhunkierros 80 km – ensin lumi, sitten punainen matto

  1. Huikea raportti, kiitos siitä!

    Onko tulossa noista KK varusteista kirjoitusta? Erityisesti nuo Titan Ultra shortsit kiinnostaa.

    Nim. Kunnon shortseja, kunnon taskuilla kaipaava.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s