Kaikki alkoi tasan kaksi viikkoa sitten. Heräsin yöllä kovaan sydämen jyskytykseen. Kyseessä ei ollut nopea jyskytys, vaan enemmänkin rajulta tuntunut jyskytys. Tämän jälkeen olen käynyt kahteen kertaan lääkärin vastaanotolla ja viimeinkin tänään, kaksi viikkoa myöhemmin sain vahvistuksen mikä minua vaivaa.
Koko alkuvuoden olen kärsinyt kevyestä flunssasta. Kuumetta ei ole ollut missään vaiheessa, vaan pientä nenän tukkoisuutta ja kevyttä kurkkukipua. Tämä ei ole estänyt minua treenaamasta. Rajuja, kovan sykkeen harjoituksia en ole tehnyt, mutta lenkkeilyä en ole lopettanut kevyen flunssan takia. Flunssa alkoi mennä jo ohitse n. kaksi ja puoli viikkoa sitten ja silloin päätin tehdä pitkästä aikaa kunnon pitkän lenkin. Juoksin 34 kilsaa Sipoon hiekkateitä. Treeni tuntui hyvältä, eikä ollut tietoakaan flunssasta. Kuitenkin lenkin jälkeen, myöhemmin illalla oloni tuntui hieman heikolta ja seuraavana päivänä olin taas tukkoinen. Otin pari päivää vapaata treeneistä. Olo helpottui noiden lepopäivien jälkeen ja palasin taas lenkkipoluille. Tuolla lenkillä fiilisi oli hieman tahmea ja tukkoinen. Se ei kuitenkaan estänyt, kun seuraavana päivänä kävin taas tunnin hiihtolenkillä. Oli niin siistiä päästä ekaa kertaa tänä talvena hiihtämään OACin metsäsuksilla. Se siisti fiilis loppuikin seuraavana yönä. Heräsin keskellä yötä kovaan sydämen jyskeeseen. Kuten aikaisemmin kuvailin, syke ei ollut nopea, vaan sydän kolahti tuntuvasti/rajusti. Tuntui todella erikoiselta ja seuraavana päivänä päätin ottaa todella rauhallisesti. Olen kerran kokenut ylikunnon oireita, jossa sydän hakkaa öisin kovaa. Tämä muistutti vähän sitä, mutta oli kuitenkin erilaista. Seuraavana yönä oli myös samanlaista jyskytystä, ei tosin yhtä pahaa. Ajattelin, että ehkä tämä on menossa ohi. Otetaan taas tämä päivä todella rauhallisesti ja katsotaan mihin suuntaan menee. Seuraava yö olikin taas selvästi parempi. Mutta seuraava päivä ei ollutkaan enää niin kiva. Nimittäin aamupäivästä minulla alkoi tuntua painostavaa tunnetta rinnassa. Sitä esiintyi varsinkin silloin kun olin makuuasennossa. Tarkkailin tilannettani vielä iltapäivän, kunnes päätin lähteä Peijaksen sairaalaan. Pelkäsin että nyt on vakava asia kyseessä, kun rintaa koskee ja sykkeet ovat outoja. Mielessäni liikkui se, että olinko hölmönä treenannut liikaa flunssaisena. Toisaalta olin aikaisemminkin tehnyt niin, eikä ole tullut ongelmia. Googlella etsin syitä oireisiini ja siellä eteeni tuli vain sydänlihastulehdus-otsikot. Voihan prkl!
Peijaksessa pääsin samantien EKG:n eli sydänfilmiin. Hoitajalle kuvailin mikä minua on vaivannut. Muiden testien jälkeen kroppaani kiinnitettiin monta piuhaa ja sydämen toiminnan mittaus aloitettiin. Testin jälkeen hoitaja vain tokaisi joitain arvoja ja sanoi, että kyllä tämä vähän sydänlihastulehdukseen viittaa, mutta lääkäri saa vielä kertoa tarkemmin. Hoitaja lähetti minut takaisin odotushuoneeseen. Olin hajalla. Päässäni pyöri miljoona ajatusta ja kirosin omaa toimintaani. Noita ajatuksia jouduin pyöritellä n. 3 tuntia ennen kuin pääsin lääkärin juttusille. Lääkärin kanssa käytiin vielä oireet läpi. Hän kirjoitti kaiken ylös. Seuraavaksi hän sanoi, että katsotaanpa sinun EKG-tulokset. Minua alkoi hirvittää ja jännittää. Nyt se tuomio tulee. Seurasi pitkä hiljaisuus. Seuraavaksi lääkäri sanoo: ”Sinulla on ihan täydellinen urheilijan sydänkäyrä! Tämä näyttää todella hyvältä, eikä sinulla ole sydänlihastulehdusta.” Olin todella helpottunut, mutta myös ihmeissäni, että mitä tämä sitten on? Lääkäri kuunteli vielä kroppaani ja puristeli maahani. ”Olet tervein potilas, joka täällä on tänään käynyt.”
Painelin kotiin helpottuneena ja mietteliäänä. No jos lääkäri kerta sanoo, että mua ei mikään vaivaa, niin sit se varmaan on niin. Katsotaan nyt jatkuuko nämä oireet vai ei. Seuraava päivä olikin jo selvästi parempi. Ehkä tämä oli vaan joku flunssan aiheuttama erikoinen särky. Eipä ollut.
Tiistaina eli kaksi päivää lääkärillä käynnin jälkeen kuumotus ja paine rintaan palasi. Tämän jälkeen sitä jatkui useamman päivän. Välillä painoi ja kuumotti, välillä tunne katosi. Sykkeiden kanssa ei ollut enää mitään ongelmia. Perjantaina heräsin kovaan huimaukseen ja viimeinkin päätin marssia takaisin lääkärin juttusille. Painelin lähimmälle terveysasemalle. Siellä kerroin taas oireistani ja koko historian. Pääsin hoitajan jälkeen lääkärin juttusille. Lääkäri teki taas samat testit kuin mitä Peijaksessa oli tehty. Eikä mitään. Joten sydän ongelmat oli taas karsittu. Seuraavaksi naislääkäri sanoi, että sinulla saattaa olla helikobakteeri, joka aiheuttaa juurikin kuumotusta rintaan, kun ruokatorvi on tulehtunut. Kyseinen bakteeri voi olla myös se joka aiheuttaa erikoisia tunteita vatsassani. Ei kipuja, mutta sellaisia, että jotain siellä tapahtuu. Oksentelua ja huonovointisuutta ei ole ollut. Isoimmat oireet ovat olleet kuumotus rinnassa, huimaus ja oudot tunteet vatsassa. Jotta asiaan saadaan varmuus, niin on otettava useampi testi laboratoriossa. Koska oli perjantai, sain tulokset vasta seuraavan viikon alussa. Eli samaa tuskailua on jatkettava vielä muutaman päivän verran. Lopulta tänään, keskiviikkona sain lääkäriltä soiton ja vahvistuksen siihen, että minulla on helikobakteeri. Onneksi tämä mysteeri viimeinkin selvisi! Nyt ostamaan nappeja apteekista ja edessä on viikon lääkekuuri. On ollut todella haastavaa aikaa kun kroppaa kolottaa koko ajan, eikä tiedä mikä vaivaa. Treenaamaan saan palata heti kun alkaa tuntumaan hyvältä.
Toivottavasti tästä kirjoituksesta on hyötyä jos joskus koet samoja oireita. Suosittelen samantien painumaan lääkäriin! Ei kannata jäädä kotiin googlailemaan ja pyörittelemään pelottavia ajatuksia, vaan hakeudu heti ammattilaisten hoitoon.
…ja ne kenen kanassa olen tavannut ja vaikka kätellyt.. älkää pelätkö, tämä bakteeri ei tartu tuolla tavoin.
OKSANEN 
0 comments on “Parin viikon painajainen”