Lauantai-iltana otin läppärin syliini ja aloin suunnitella Suunnon Movescountissa vähintään 40 km mittaista juoksureittiä Sipoonkorvessa. Jotta kilometrit tulisi helpommin täyteen yhdistin kokonaisreittiin Päiväkummusta starttaavan ”kotipolun”. Reitin suunnittelussa oli tärkeää, että en kulkisi samaa polkua uudestaan tai kiertäisi samaa luuppia. Jouduin tekemään muutaman eri version ennen kuin ruudulla luki 41,76 km.

Näyttökuva 2017-04-24 kello 16.06.18

Reitti

Sunnuntaiaamuna heräsin seitsemältä ja tarkoitus oli startata klo 8. Ulkona näkymä oli kuitenkin sellainen, että joutui vähän katsella sopivaa sääikkunaa. Olin edellisenä iltana tsekannut sääennustukset ja silloin lupailtiin vesisadetta aamulle, joka loppuisi kuitenkin n. klo 8-9. Nyt ulkona satoi isoja lumihiutaleita ja näytti enemmän tammikuulta, kuin huhtikuulta. Lopulta starttasin klo 8.30, vaikka sää olikin vielä ihan hanurista. Aamuisen sääennustusten mukaan pari ekaa tuntia joutuisin juoksemaan lumisissa ja kosteissa olosuhteissa. Noh tuleepahan samalla loistavaa paskan sään treeniä ja uudet sukat pääsee kunnon testiin. Eikä tällä viikolla muutenkaan nämä säät ole suosinut lenkkejäni. Perjantaina sain kesken Sipoonkorven lenkin marmorikuulan kokoisia rakeita niskaani ja ukkonenkin kävi tervehtimässä (Instagramissa matskua: https://instagram.com/p/BTJfaUwlFXW/).

Evääksi olin pakannut 3 uutta Zipvit geeliä, Snickerin ja vettä. Otin mukaan myös varasukat jos jossain vaiheessa alkaa kaipaamaan mukavuutta. Aloitin juoksun Päiväkummun poluilta ja ekat kilsat etenin tosi rauhallisesti. Alku meni lähinnä painavaan juoksuliivin totutellessa. Siitä onkin aikaa, kun on ollut näin paljon kamaa mukana (viimeks Vaarojen Maratonilla). Ehkä tosta lumesta oli jotain iloakin, kun se vähän imi ja sito vesilätäköitä. Ei ollut alkuun liian kosteaa. Noh se ei kauaa jatkunut. Heti kun pääsin Sipoonkorpeen ja siellä vähän tiheämpään metsään, niin johan rupesi ukko kastumaan. Lätäköitä riitti ja märät oksat kasteli oikein kunnolla. Päälläni oli ”vettähylkivä” softshell takki, joka päästi samantien veden läpi. N. 10 km kun oli takana ja olin matkalla Sipoonkorven pohjoisosaan, niin olin aivan litimärkä ja kylmissäni. Toisaalta kylmyys antoi hyvän syyn juosta kovempaa. Pohjoisosassa tuli myös vastaan reittimerkintöjä. Olivat näköjään aloittaneet seuraavan viikonlopun Sipoonkorpi Trail kilpailureitin merkkaamisen. Järjestäjille tiedoksi, että hyvin oli merkattu ja merkinnät olivat vielä tallella.

sipoonkorpi42km-2

Portti Sipoonkorpeen. Näyttäis aika talviselta.

Photo 23.4.2017 9.22.15 (1).jpg

Brännbergin nousu ja lenkkeilijä Oksanen. Kuulokkeet tarjosi 3 podcastiä ja 2 keskipitkää puhelua.

Saavuttuani reitin pohjoiskärkeen, pääsin vähän aikaa juoksemaan hiekkatietä, joka teki todella hyvää pitkän pikkupolkuosuuden jälkeen. Teki hyvää, koska pääsin vähän aikaa kuivattelemaan. Ei koko aikaa joku oksa roiski vettä hihojen läpi. Tie osuuden jälkeen takaisin metsään ja edessä olisi pitkä pätkä kohti Sipoonkorven eteläkärkeä.

Photo 23.4.2017 10.37.14.jpg

Sortunut silta pohjoisosassa. Trikoot koetuksella.

Matka kohti eteläosaa meni ihan kivasti, tasaista ja rauhallista vauhtia kruisaillen. Odotin eteläosaa mielenkiinnolla, koska siellä en ole paljoa juossut. Junnuna siellä tuli jonkun verran maastopyöräiltyä, mutta muistikuvat reiteistä on aika heikot. Eteläosaan mentäessä joutui vähän matkaa juosta teitä pitkin. Teiltä päästyä meno jatkui metsässä. Täällä eteläosassa polut menevät kahden lammen ympärillä, Storträskin ja Gumböle Träskin. Reittini kulki vähän kauempaa itäpuolta. Olen aikaisemmin pyörinyt lähempänä näitä kahta lampea ja nyt tämä kauempaa kiertävä reitti tarjosi uusia maisemia. Oli todella upeaa mäntymetsää ja sattui metsästä löytymään komea, vähän ajettu pakettiautokin.

sipoonkorpi42km-3

Pientä ajanmyötä tullutta kulumaa, mutta muuten ihan kelpo peli.

Eteläosan lammet kierrettyäni palasin takaisin samalle tielle, mitä olin juossut ja siitä nopeasti painelin takaisin metsään. Oli ihan mielenkiintoista nousta Högbergetin huipulle etelästä päin. En ollut sieltä aikaisemmin mennyt huipulle. Högbergetin huippu on Kalkkiruukin luontopolun korkein kohta. Jos huipulle nousee lännestä päin, niin se on myös koko Sipoonkorven pisin nousu. Sitä kautta onkin tullut enemmän liikuttua.

Högbergitin huipulle saavuttuani matkaa oli takana 34 km ja nyt alkoi jaloissa jo hieman painamaan. Sykkeet olivat pysyneet hyvin kurissa ja pysyikin loppuun asti. Högbergetin jälkeen reitti oli teknisesti helppoa, mutta nousuja/laskuja oli vielä jonkun verran edessä. Juoksin vielä osan Kalkkiruukin luontopolkua ja sitten lähdin hölkkäämään kohti Kuusijärveä ja kotia. Viimeiset 5 km meni ihan kivasti, vaikka väsymys painoikin. Mielessä alkoi olemaan yhä vahvemmin kotona odottava makaronilaatikko, Brooklyn American Ale ja lämmin sauna.

Kuusijärven viimeinen tiukka nousu veti kohtuu hyvin mehut jaloista ja kestikin hetken sen jälkeen päästä takaisin juoksemaan. Sitten enää Kuusijärven ympäri ja loppupätkä kotiovelle.

Photo 23.4.2017 13.16.25

Kengät lankattuna. Kura kerroksen alla uudet Columbia Montrail Trans Alps F.K.T.

Olipa hyvä treenilenkki! Vajaan viiden viikon päästä juostaan Karhunkierroksella ja nyt alkaa olemaan jo hieman luottavaisempi fiilis omaan kuntoon.

Oksasen Päiväkumpu-Sipoonkorpi Mara
Matka: 42,55 km
Nousumetrejä: 727 m
Laskumetrejä: 736 m
Nähtävyydet: Högberget, Bisajärven näköalakumpu, auton romu, Brännberg, Kittskärrin viereinen mäntymetsä

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s