Viime viikon treeneissä vedettiin kovaa ja hiljaa. Viikolla vedin perus 10-15 km polkulenkkejä rauhallisella vauhdilla ja viikonloppuna tein kaksi pitkistä.
Pitkäperjantaina käytiin Vesan kanssa juoksemassa n. 14 km aamulenkki. Näytin hänelle minun vakio ”kotipolkuni” ja suosikkipaikkani Sipoonkorvessa. Kotoani on n. kilometrin matka polun alkuun. Siitä sitten pääseekin pitkät pätkät juoksemaan pelkästään polkuja, kun reitin yhdistää Sipoonkorven kanssa.

Viikonloppuna oli sitten vuorossa tupla pitkikset. Lauantaisen lenkin juoksin n. 80-85% sykkeellä maksimista ja matkana 21 km. Ihan hyvää vauhtikestävyystreeniä. Vaikutuksen on huomannut tällä viikolla, kun peruslenkitkin menee selkeästi vauhdikkaammin. Ihan hanuristahan noi tempojuoksut on, mutta pakko niitä on tehdä jos haluaa kehittyä.
Sunnuntaina kello oli herättämässä klo 6.30, koska aamu oli tuona päivänä ainoa aika jolloin ehdin lenkille. Vähän yli seitsemän pääsin kotiovesta ulos ja lähdin rauhallisesti hölkkäämään kohti Sipoonkorpea. Jalat olivat tosi jumissa edellisen päivän vauhtilenkistä ja oliskohan ollut vasta tunnin juoksemisen jälkeen, kun jalat alkoivat rullaamaan. Juoksin yhteensä 20 km rauhallista vauhtia Sipoonkorven polkuja. Oli upea aurinkoinen aamu ja pakkasta muutama aste. Se tarkoitti sitä, että polkujen mutaiset osuudet olivat kivasti kovettuneet ja pystyi juoksemaan vauhdilla. Reitti kulki tuttuja polkuja kohti Kalkkiruukin luontopolkua. Siellä kiersin tuon luontopolun ja Högbergetin huipulla rauhoitun hetken ja ihailin auringonnousua. Samalla maistoin uutta Zipvit geeliä. Maistui ihan hyvältä ja vatsa taisi tykätä. Kuuntelin juoksun aikana kaksi jaksoa Trail Runner Nation podcasteja.
Sunnuntain loppupäivä sujui mukavasti perheen kanssa. Käytiin ensimmäistä kertaa poikamme kanssa Korkeasaaressa. Voi niitä ilmeitä ja ihmettelyä, kun hän näki kirjoista tuttuja eläimiä. 🙂
Itsellä on vähän ristiriitaiset tunteet eläintarhan ”vangituista” eläimistä. Ikävää, että he eivät pääse juoksentelemaan vapaasti luonnossa, mutta ainakin ovat turvassa ja hyvässä hoidossa eläintarhassa.
Tällä viikolla on vuorossa iso määrä kilsoja ja viikonloppuna pitäisi vetää reilun kokoinen pitkis. Karhunkierrokseen on aikaa 5 viikkoa ja se tarkoittaa, että tämä viikko pitää vetää isosti. Ensi viikon postauksessa tietoa miten meni.
0 comments on “Kovaa ja hiljaa”