Juoksijan Sielu

Outdoor Oksasen toimitukseen on juuri saapunut kirje. Tämä kirje pitää sisällään kirjaguru, aktiivihölkkääjä ja mysteerimies Eki Jaakkolan kirjoituksen uudesta mielenkiintoisesta juoksukirjasta.

Eki Jaakkolan versio Juoksijan sielusta

Tarja Virolaisen kirjoittama Juoksijan sielu (Bazar, 2018) ilmestyi vasta nyt tammikuun alussa, mutta on selvästi tavoittamassa kohderyhmänsä – sen verran moni juokseva tuttu on kirjan nimeltä maininnut tyyliin, että pitäisiköhän lukea.
En ihmettele: juoksuoppaita riittää, mutta Juoksijan sielu hakee hienolla tavalla vastausta siihen, mikä ihme meidät panee rääkkäämään itseämme vuodenajasta riippumatta.
Esimerkkinä Tarja Virolainen käyttää itseään. Kirja kertoo hieman alle nelikymppisen naisen syttymisestä maratonjuoksun ihmeelliseen maailmaan muutama vuosi sitten. Pian se on menoa: harjoittelu imaisee mukaansa niin, että se vaikuttaa monin tavoin tuoreen juoksijan muuhunkin elämään.
Itse asiassa juokseminen mullistaa hänen maailmansa. Kyse on nimittäin täysin hurahtaneesta naisesta.
Neljä vuotta ensimmäisestä maratonistaan Tarja Virolainen pääsi onnittelemaan itseään ensimmäisenä suomalaisena naisena, joka on selvittänyt Abbot World Marathon Majorsin kuusi klassikkokisaa – maratonit Tokiossa, Bostonissa, Lontoossa, Berliinissä, Chicagossa ja New Yorkissa.
Kuten kokeneet juoksijat tietävät, esimerkiksi Bostoniin pääsy vaatii aikarajan alittamisen. Ja kaikki nämä vaativat joko tuhtia lompakkoa tai sitten vaan tiukkaa päätöstä, että nyt ne lomarahat käytetäänkin maratonmatkaan ja muut turhat hommat saavat jäädä vähemmälle.
En ihmettelisi, jos moni muukin kuin minä kokisi tuttuuden tunnetta silloin tällöin Juoksijan sielua lukiessaan.On nimittäin hauskaa, miten samankaltaista polkua monen vasta hurahtaneen juoksu-ura kulkee. Ensin valtava innostus. Harjoitusinto on korkealla. Kun tietopohja on vähissä, moni juoksija tekee varmasti kirjoittajan tavoin niitä samoja virheitä, jotka johtavat harjoitusvammoihin.
Virheen makua on siinäkin, että vasta-alkaja ahnehtii kisoja ainakin minusta liian tiuhaa tahtia. Se selittää myös tulostason vaihtelun aika kovistakin ajoista suoranaisiin romahduksiin. Mutta maaliin sisukas kirjoittaja näyttää pääsevän vaikka konttaamalla!
Juoksijan sielussa on hienointa juuri rehellisyys. Se ei ole mikään kiiltokuva, vaan alusta loppuun hyvin rohkea pohdiskelua juoksijan suhteesta omaan harrastukseensa.
Kuvaukset rankoista treeneistä ovat innostavia. Parin luvun selaamisen jälkeen kirja on pantava välillä sivuun ja lähdettävä lenkille.
Samoin hienoja ovat kertomukset kisoista ja kisapaikoista. Alkaa naurattaa, kun lukee miten kuntojuoksija ei saa nukuttua ennen maratonejaan, niin hyödyllistä kuin se olisikin. Miten tutulta tuntuukaan…
Voi kirjaa lukea juoksuoppaanakin. Tarja Virolainen on haastatellut kirjaansa varten yli kahtakymmentä asiantuntijaa. Oppeja ja vinkkejä on upotettu kirjaan pitkin matkaa.
Mallia kirjoittajasta voi ottaa siinäkin, että hän on hakenut vauhtia juoksemiseensa erilaisista juoksukouluista. Ehkä se vähän vähentää niitä kantapään kautta -opetuksia.
Bazarin kustantamassa kirjassa on reilut 300 sivua ja kuvaliitekin juoksijan kohokohdista. Kansi on muuten hieno, näyttää päässeen Bazarin kevätkatalogin kanteen.
Suosittelen siis lukemaan, mutta varovaisesti. Ettei käy kuten kirjan kirjoittajalle!

Eki Jaakkola
– kirjoittaja on kokenut, mutta ujo juoksija, joka viihtyy nimimerkin kätköissä