Viime viikon alku meni vielä palautellessa Bodom Trailistä. Tein vain muutaman kevyemmän treenin ja isäukon kanssa käytiin lätkimässä sulista. Loppuviikosta meno alkoi taas kiihtymään ja sain hyvää rasitusta jaloille. Nyt on jäljellä enää tämä ja seuraava viikko ennen Karhunkierroksen 80 km kilpailua. Eli se mitä on tehtävissä on jo tehty. Nyt vaan kruisaillaan kevyesti kohti Karhunkierrosta. Alla hieman tekstiä miten viime viikko meni ja kumpi voitti Oksanen vai Sipoonkorven sihisijä.

Kansikuvassa Mikko hölkkää Högbergetiä ylös

Alkuviikon kiinnostavin tapahtuma sattui kevyellä 10 km lenkillä, joka lopulta osoittautuikin kaikeksi muuksi kun rennoksi kruisailuksi. Alla oleva kuva taitaa kertoa kohtuu hyvin mitä tapahtui…

IMG_0103.jpg

…tulipahan testattua uusi vedenpitävätakki, jonka aion ottaa mukaan Karhunkierrokselle. Pidemmille matkoille pakollisiin varusteisiin kuuluu vähintään 10000mm pitävä sadetakki. Tämä uusi Adidas Terrex Agravic takki menee todella pieneen tilaan ja kestää vettä 20000mm. Tarkoitukseni tuolla lenkillä oli testata takin hengittävyyttä ja mitään tietoa ei ollut ennakkoon lumipyrystä. Sainpahan lopulta hyvän testin hengittävyydestä ja sään kestävyydestä.

Alkuviikon rentoutumistreenien jälkeen päätin torstai-iltana käydä hieman rasittamassa jalkojani. En ole ihan hirveästi käynyt tekemässä mäkijumppaa, joten eiköhän nyt oteta suunta kohti Sipoonkorven Högbergetiä. Ajoin autoni Kalkkiruukin luontopolun parkkikselle, siitä sitten lenkkeilin Högbergetin juurelle ja jäin hinkkamaan kyseistä kukkulaa ylös ja alas. En ollut asettanut tarkkaa tavoitetta treenin kestolle. Ainahan sitä haluaisi tehdä vähintään verttitonnin, mutta katotaan nyt miten jalat tai lähinnä pääkoppa jaksaa innostua yhden kummun toistoista. Alkuun jalat tuntuivat aika raskailta ja ajattelinkin, että tänään vedetään max. 500-600 verttimetriä. Kuitenkin puolivälin kohdalla meno alkoi maistumaan ja jalat tottuivat rasitukseen. Lopulta, illan hämärtyessä kasassa oli verttitonni. Viimeiset nousut tein otsalamppu seuranani. Sitten vaan takaisin autolle ja nukkumaan.

Näyttökuva 2017-05-15 kello 11.29.42Näyttökuva 2017-05-15 kello 11.29.13

Perjantaina tein kevyen matkapyöräilyn, kun kävin tutkimassa sopivia kuvauspaikkoja tulevia ylppärikuvauksia varten (www.valokuvausoxa.com). Olin fillariini pakannut ”fuel tank” laukun jossa kuljetin kameraani. Siinä tuijotellessani kameralaukkua ja fillaria, heräsi taas ajatus fillariretkeilystä. Talvella jo aloin pohtimaan, että olisi siisti tehdä joku fillariretki. Eli pakata pyörään teltta, makuupussi ym tavarat ja polkea useampi päivä, nukkuen yöt teltassa. Nyt ajatus heräsi taas henkiin ja toteuttaminenkin alkaa olemaan aika lähellä.

IMG_0029_DSF9797

Lauantaina ja sunnuntaina tein juoksulenkit Sipoonkorvessa. Lauantaina kävin näyttämässä Sipoonkorven polkuja Mikolle. Ollaan Mikon kanssa oltu yhteydessä viime vuoden Karhunkierroksesta asti. Siellä tultiin maaliin aika peräkkäin ja höpöteltiin jonkun verran kisan jälkeen. Nyt viimenkin päästiin yhdessä tsekkaamaan Sipoonkorven polkuja. Lauantain lenkille tuli yhteensä matkaa vähän reilu 20 km ja nousua 583 metriä. Juostiin Sipoonkorpi Trailin kisareittiä ja siihen yhdistettiin Kalkkiruukin luontopolku. Oli tosi kiva sää ja muutenkin aikalailla täydellinen viimeinen pitkis ennen Karhunkierrosta. Mikon kanssa höpöteltiin pitkät pätkät juoksun lisäksi vaeltamisesta ja pyöräretkeilystä, joista hänellä on hyvin kokemusta. Sopivasti osui tuo pyöräretkeilykeskustelu, joka oli ollut ajatuksissani edellisestä päivästä lähtien.

Tuon lenkin loppupuolella sydänkohtaus oli erittäin lähellä. Juostiin lopussa leveää metsätietä ja yhtäkkiä refleksit käskivät minua hyppäämään ja hyppäämään todella korkealle. Samalla metsässä kaikui kova karjuntani (onneksi en sentään kiljunut). Hypätessäni ilmaan huomasin leijailevani käärmeen yllä. Sekin säpsähti jyrisevää polkujuoksijaa, mutta ei onneksi lähtenyt puremaan. Siinä sitten sydän tykytti tuhatta ja sataa, kun kävin vielä läheltä katsomassa metsään luikertelevaa käärmettä. Pääsin sen verran tarkasti katsomaan, että näin keltaisen raidan sen niskassa eli tunnusmerkin rantakäärmeelle. Vaikka joka vuosi lämpiminä kesäpäivinä törmään Sipoonkorvessa käärmeisiin, niin joka kerta se säikäyttää. Tämä tosin tuli todella yllättäen ja se oli naamioitunut ovelasti tummalle polulle. Aika useasti etenkin kyykäärmeet ottavat aurinkoa lämpimillä kallioilla joissa ne erottaakin helposti, mutta tämä rantakäärme oli kätevästi naamioiutunut polulle. Huomasin myös, että käärme oli mennyt kerälle, joka on merkki sen puolustautumisesta silloin, kun se ei enää pääse karkuun. Rantakäärme on onneksi myrkytön ja täysin haitaton ihmisille ja kotieläimille. Se nyt ei kuitenkaan ollut ensimmäisenä mielessäni, kun käärmeen kohtasin.

img_01481.jpg

Mikon kanssa Kalkkiruukin luontopolulla, jonka varrella sijaitsee kuvassa näkyvä Högberget. Eli palattiin torstaisen mäkitreenin tapahtumapaikalle.

Lauantai-iltana sain hyvältä kaveriltani, Artolta viestin, että kiinnostaisiko sunnuntaina käydä pyöräilemässä tai juoksemassa. Sovittiin, että mennään Sipoonkorpeen lyhkäiselle ja kevyelle lenkille. Samalla hieroin Arton kanssa kauppaa vanhoista polkujuoksukengistäni. Ainakin juoksu kulki niillä sen verran kivasti, että taidettiin päästä kauppoihin. Uusi polkujuoksija on syntynyt!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s