Paluu lenkkeilijäksi

Syksy tuli ja melkein jo menikin. Syksy toi minulla muutoksia sporttailuun. Pyörä on jäänyt hieman vähäisemmälle käytölle ja jalat ovat enemmän pyörineet mutaisilla juoksupoluilla. Olen viimeinkin löytänyt hyvän kenkä ja sukka yhdistelmän joilla pystyn juoksemaan ilman isompia kipuja. Haglundin kantapäät eivät ole vaivanneet kun olen siirtynyt käyttämään pelkästään Altran kenkiä. Ollut todella ilo saada vanha juoksufiilis takaisin. Se fiilis aina juoksulenkin jälkeen kun istuu kuistilla, tuijottaa kurasia lenkkareita ja fiilistelee hyvin kulkenutta lenkkiä on vaan yksi parhaista!

Nyt olen jopa alkanut unelmoimaan kipailuihin paluusta. En ehkä sinne perusmatkoille (yli 100km kisoihin) vaan jos tällä kertaa ottais maltilla ja panostaisi nopeuteen ja lyhyempiin matkoihin. Olen huomannut, että treeniaikaa ja energiaa lapsien kasvaessa on ollut yhä vähemmän, joten myös sen takia lyhyemmät matkat voisi toimia paremmin. Molemmat pojat (5v ja 8v) pelaavat nykyään futista ja suurin osa illoista meneekin futiskentillä. Vielä kun lähdin mukaan valmentamaan, niin treenien aikana en ehdi lenkkeilemään. Eli silloin oma treeniaika on päivällä tai myöhään illalla. Aamuisin en vaan jaksa lähteä lenkille. Jos teen töitä kotona, niin useasti paras aika käydä lenkillä on lounasaikaan. Viikonloppuisin syksyllä ja talvella onneksi löytyy aikaa pidemmille lenkeille.

Pyöräilyn suhteen minulla oli myös suuria suunnitelmia, mutta ehkä ekaa kertaa aikuisiän kestävyysurheilijana luovutin. Pyöräily kun vie jonkun verran enemmän aikaa kuin juoksu. Siinä on isona osana pyörän huolto ja varusteita pitää pukea aina huomattavasti enemmän päälle kuin juoksulenkille. Heitin ns. hanskat tiskiin pitkien pyöräretkien ja -kisojen suhteen. Tajusin, että tällä perheen isällä ei vaan aika ja energia riitä. Välillä on vaan myönnettävä, että kaikkea ei ehdi tehdä. Perhe ja työ kuitenkin tulevat urheilun edelle ja on pidettävä huolta, että niissä tehtävissä jaksaa. Urheilusta puhutaan useasti, että se auttaa stressin kanssa, mutta sitten kun se lähtee ns. lapasesta eli koko ajan on suoritettava, niin se voi olla todella stressaavaa. Tästä pakko suorittamisesta pääsin viimeinkin eroon. Luovuin muutamasta unelmasta, mutta sain myös rauhan ja hyvän olon.

Palataas vielä loppuu polkujuoksuun. Nyt hyvän juoksusyksyn jälkeen tavoitteena on talvella keskittyä hiihtoon ja fillaritraineriin. Tietty vähän juostaankin, mutta annetaan kuitenkin jaloille enemmän taukoa iskutukselta. Tietty toivotaan, etta lumi löytää tänne eteläänkin. Keväämmällä sitten taas enemmän juoksua ja pyöräilyä. Jos lenkkeilyt jatkuu näin positiivisilla fiiliksillä, niin kilpailemaan aion palata! Se mihin kisoihin menen, on vielä ihan auki. Ensin ajattelin NUTS Karhunkierrosta, mutta kisan kohonneet hinnat ja inflaation isku omaan talouteen ei taida tällä kertaa mahdollistaa kisaamista Rukalla. Tietty tuohon kisaan on vielä aikaa, joten katsotaan nyt. Ehkä kiinnostavimmat kisat ovatkin sitten loppukesästä/syksyllä 2024. Pyhällä ja Aulangolla en ole koskaan kisannut, joten niitä voisi harkita ja Vaarojen Maraton kiinnostaa aina! Kolilla on niin upeat maastot ja tapahtuma!

Katsotaan siis mihin nokka tulevaisuudessa osoittaa. Nyt se osoittaa eteenpäin.