OUTDOOR OKSANEN

Sipoonkorpi Trail 21 km – paluu kotikentälle

Scroll down to content

Reilu neljä vuotta sitten, keväällä 2015 juoksin ensimmäisen polkujuoksukisani. Kyseessä oli Sipoonkorpi Trail 21 km. Tuossa kisassa menin antamaan pikkusormeni polkujuoksulle ja lopulta harrastus vei koko äijän. Tuon päivän jälkeen olen juossut Sipoonkorven kisareitin varmaan satakertaa, mutta itse kilpailun lähtöviivalle olen palannut ainoastaan kerran (2016). Nyt oli viimeinkin aika laittaa taas numerolappu rintaan ja testata mitä vauhtia Oksasen jalat kulkevat.

135673F5-7B9C-4043-8889-4EF2B83A276F-24486-00000DD05195EA61
MC Oksanen vuoden 2016 kisassa. Kuva: Terho Lahtinen

Chamonixin maaliviivan ylityksestä eli TDS 145 km kisasta oli vähän reilu kolme viikkoa, joten hieman oli mysteeri miten kroppa oli palautunut juoksu-urani kovimmasta koitoksesta. Vetkuttelinkin osallistumisen kanssa aina perjantai-iltaan saakka. Päätin vasta silloin, että menen seuraavana päivänä Korpeen kisaamaan. Muutama hyvä testilenkki kertoi, että näillä jaloilla pystyy juosta.

Valmistautuminen Sipoonkorpi Trailiin oli ehkä heikoin mahdollinen. Vauhtitreenejä en ollut tehnyt pitkään aikaan ja edellisessä kisassa melkeinpä enemmän sauvakäveltiin kuin juostiin. Kroppakaan ei ollut ihan kisakireessä kuosissa, sillä olin TDS:n jälkeen täydentänyt kalorivajeita syömällä n. 100 litraa jäätelöä kolmen viikon aikana. Päätinkin lähteä Sipoonkorpeen ilman suurempia paineita ja lähinnä pitämään hauskaa. Ajattelin ennen kisaa, että juoksen kevyttä vauhtia vähän matalammilla sykkeillä.
Arvatkaa juoksinko näin?
No en tietenkään!

Lauantai – kisapäivä

Juoksin alkuverryttelyksi kotiovelta kilpailun lähtöviivalle, Kuusijärvelle. Asumme ihan vieressä, joten matka oli juuri sopiva herättelemään jalkoja. Jonottaessani numerolappua viereeni asteli tuttu kaveri, Juho Mäkiaho. Hän oli myös ollut TDS:llä juoksemassa. Siinä sitten vähän vaihdettiin kuulumisia palautumisesta ja itse kisasta. Oli ihan mielenkiintoista nähdä miten molemmilla kulkisi Alppien jälkeen.

Toinen tuttu kaveri vaihtoi varusteita autonsa luona. Hänhän oli korpikaveri Jani Rintala. Hän osallistui ja lopulta voitti 30 km matkan! Loistavaa! Onnea Jani!

IMG_0315

Sitten lähtöviivalle ja menoksi. Jengiä oli tullut ihan kivasti paikalle ja lähdössä olikin pieni tungos. Lähdin liikenteeseen heti kovimman kärjen perässä. Kilpailun alussa juostaan Kuusijärven hiekkateitä ja sen jälkeen suunnataan itse kansallispuiston puolelle. Alku on todella helppoa ja tässä vaiheessa juoksikin vielä vähän rauhallisemmin. Tai ehkä tässä vaiheessa vain näkyi oma taito juosta tasaista eli nopeuta ei oikein löydy. Viimeinkin saavuttiin Oksaselle sopivampaan maastoon ja Brännbergin nousua edeltävässä alamäessä painelin muutaman juoksijan ohitse. Jatkoin samaa trendiä ylämäessä ja ohitin muutaman.  Jalkoihin tainnut kertyä jotain voimaa tämän kauden kisoista. Brännbergin huipulle päästyä sain Mäkiahon Juhon kiinni. Pelästytin Juhon hyvällä läpällä: ”missä Juho sun sauvat on?” Olikin hauska fiilis juosta Sipoonkorpi Trailin pisin nousu, jossa verttiä kertyy n. 50 m, kun vertasi kolmen viikon takaiseen pisimpään nousuun, jossa verttiä kertyi 1600 m. Tässä kohtaa kisaa oli takana 4 km.

Brännbergin nousun jälkeen etenimme Juhon kanssa samaa matkaa n. 8 km asti. Tuossa kohtaa Juho jatkoi omalle 30 km reitille ja minä 21 km reitille. Oli tosi hyvä pätkä tuo viimeisin 4 km joka juostiin kimpassa. Vähän jopa ehdimme juoksuläähätyksen välissä juttelemaan. Tuo osuus oli myös kilpailun teknisimpiä. Siinä juostaan paljon juurakkoista polkua ja välillä noustaan pienten kallioiden päälle. Etenkin tällä osuudella oli hyötyä, että tunsin reitin kuin omat takataskuni. Lähes jokaisella Sipoonkorven lenkillä juuri tämä osuus tulee juostua. Tiesin aika tarkkaan mihin astua ja mitä reunaa juosta missäkin kohtaa polkua. Tällä osuudella oli myös kisan mutaisimmat kohdat, jotka sujuivat tosi hienosti. Kengiksi olin valinnut Columbia Montrail Rogue F.K.T. ja niiden räyhämpi pohjakuvio toimi liukkaalla reitillä erinomaisesti!

IMG_0335
Rapaset Roguet

8 km jälkeen matka jatkui mukavasti. Sain pidettyä hyvää vauhtia yllä. Vähän jopa odottelin, että alkaako jalat kohta painamaan, mutta niin ei käynyt. Muutaman kilsan jälkeen saavuin huoltoon, jossa oli todella sympaattiset nuoret pojat tarjoamassa juomia ja syötäviä. Virtaa ei näiltä kavereilta puuttunut, sillä jokainen kovaan äänen kertoi mitä heillä oli tarjolla. Loistavaa työtä pojat! Harmikseni en tarvinnut huollosta mitään, koska juoksuvyössäni oli kaikki tarvittava tähän kisaan (vajaa 0,5l vettä ja sen seassa pari geeliä).

Seuraavaksi paineltiin leveätä metsätietä vajaan kilsan verran. Juoksin yksin. Metsätien jälkeen käännyttiin takaisin poluille ja kuulin töminää takaani. Sain seuraa. En tarkemmin katsellut, enkä kysellyt kuka siellä juoksi. Etenimme jonkun matkaa kunnes saavuimme tutulle kalliolle lähelle Fiskträskin risteystä. Ihmettelin kun reittimerkintä meni kallion päälle. Normaalisti reitti on mennyt kallion huipun sivusta. Mietin, että ehkä tässä on joku uusi kiemura ja painelin kallion päälle. Sitten alkoi tähystely, että missäs se reitti meneekään. Ei helvetti näy merkkejä missään. Pyörin puolisen minuuttia ihmetellen, että mihin lähtisin. Sitten ajattelin, että käydäänpä katsomassa jospa se menisi vanhaa tuttua reittiä. Hetki sen jälkeen kuulin takana juosseen kaverin huudon, että täällä se reitti menee. Eli juurikin vanhalla tutulla polulla. Takana juossut kaveri päästi minut takaisin edelle. En tiedä olisinko halunnut jatkaa vetäjänä, koska viimeinkin olin alkanut tuntemaan pientä väsymystä. Matkaa oli takana 12 km.

Jatkoimme matkaa yhdessä, kunnes vähän ajan päästä hän kysyi: ”ootko sä se Oksanen?” Vastasin jeba ja hän jatkoi: ”olen lukenut sun blogikirjoituksia ja saanut niistä vähän kipinää tähän touhuun.” Olin todella otettu! Aina ilo kuulla, jos joku jaksaa lukea tarinoitani! Jatkoimme hetken matkaa keskustelun merkeissä. Harmi vaan, että näillä pikamatkoilla ei oikein pysty kunnolla rupattelemaan kun läähätys on sen verran tiuhaa. Ultrakisoissa on se kiva, että voi kertoa vaikka koko elämänkerran jos saman vauhtinen kaveri osuu seuraan. Kiitos vielä seurasta Jussi Salovaara!

Kilpailun viimeiset viisi kilometriä meni tasaisissa merkeissä. Olin jaksanut ensimmäiset 16 km pitää todella hyvää ja tasaista vauhtia. Sykkeetkin olivat olleet hienosti puolimaran spekseillä eli aika tapissa (se siitä rennosta juoksusta). Suurempaa väsymystä ei tullut kuin vasta viimeisten parin kilometrin aikana. Minut oli juuri ohittanut naisten voittaja Ruut Uusitalo. Yritin roikkua perässä, mutta yllätyksekseni teknisessä maastossa en päässyt enää juoksemaan kovaa vauhtia. Väsymys teki etenemisen varovaiseksi. Viimeinen tiukka nousukin meni semmoisella köhimisellä ja röhimisellä, että poluilla kävelemässä ollut pariskunta taisi luulla Oksasen tekevän kuolemaa.

Vielä Kuusijärven ympäri ja se on siinä. En ollut seurannut Garminista aikaa, enkä kilsoja koko kisan aikana. Seurasin vain sykkeitä. Jos olisin juossut rauhallisesti, niin tavoitteeni olisi ollut alittaa kaksi tuntia ja tiukemman vauhdin eli juuri tämän päiväisen juoksun tavoite oli alittaa 1h 50min. Ylitin maaliviivan aikaan 1h 48min 33s!

Sipoonkorpi Trail 21 km oli ehkä tämän kauden onnistunein kilpailu! Sain pidettyä tasaisen vauhdin koko kilpailun ajan, eikä suurempaa hyytymistä tullut. Ei tätä tietty voi verrata yli vuorokauden kestäviin kisoihin, mutta se fiilis mikä Sipoonkorpi Trailistä jäi oli loistava!

Kiitos vielä järjestäjille ja vapaaehtoisille!

Strava

Kisavarusteet:

  1. Columbia Montrail Rogue F.K.T. kengät
  2. Columbia Montrail Titan Ultra shortsit
  3. Ultimate Direction Utility vyö
  4. Columbia Montrail Titan Ultra II t-paita
  5. Garmin Forerunner 945 kello
  6. Columbia Montrail Trucker lippis

IMG_0331

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: