Koska tämän kauden ultrajuoksut olivat menneet pahasti penkin alle, oli tälle vuodelle keksittävä vielä joku henkisesti piristävä kestävyyshaaste. Olen nyt viimeiset kaksi vuotta pyöräillyt kohtuullisen aktiivisesti, joten päätin että haaste saisi tällä kertaa liittyä pyöräilyyn. Pari vuotta sitten hankin Cannondalen cyclocrossarin, kun polkujuoksu oli aiheuttanut akillesvammoja ja kaipasin kuntoutukseen jotain vähemmän iskutusta aiheuttavaa lajia. Samalla aloin tutkimaan mitä eri lajeja fillaroinnin parista löytyy. Maantie- ja cyclocross kisat eivät oikein innostaneet. Olin enemmän kiinnostunut jostain missä ajettaisiin ilman tiimejä, pitkiä reittejä ja vielä asfalttiteiden ulkopuolella. Maastopyöräilystä en ollut enää kiinnostunut, koska poluilla saan juosta jo muutenkin ihan riittävästi. En myöskään halunnut ajaa mutaista ympyrää, vaan halusin ihailla vaihtuvia maisemia. Sitten löysin tietoa Gravel Grindingista! Laji jossa ajetaan hiekkateitä ja helppoja polkuja. Laji joka on varmasti outdoor henkisen hepun mieleen! Muutaman viime vuoden aikana Gravel Grinding suosio onkin kasvanut reilusti. Suomessa laji on vielä alkutekijöissä, mutta maailmalla lajin suosio on kasvanut sen verran suureksi, että pyörävalmistajat ovat alkaneet valmistamaan lajiin speksattuja gravel-pyöriä. Minullehan tämä laji sopii täydellisesti, sillä kotimme läheltä löytyy PK-seudun parhaita hiekkateitä. Sipoonkorven hiekkatiet ja polut, sekä Keinukallion ja Korson hiekka pätkät.
Mikäs se henkisesti piristävä haaste olikaan?
Viime sunnuntaina järjestettiin Helsinki Gravel Fondo. Kyseessä on kimppalenkki jossa ajetaan n. 160 km lenkki ympäri PK-seutua. Tuo reitti piti sisällään n. 80-90% hiekkateitä. Itseasiassa muutaman kerran käytiin poluillakin, mutta asfalttia ajettiin todella vähän. Tämä tulisi olemaan pisin pyöräilylenkki jonka olen polkenut ja se tultaisiin ajamaan vielä hiekkateillä. Jos ajattelee millaisia ultrajuoksuja olen tehnyt, niin haaste ei vaikuttanut super pahalta. Tosin pyöräily on ihan eri laji ja siinä lajissa olen vielä todella noviisi. En tiennyt miten kroppani tulee reagoimaan, kun mittarissa alkaa olemaan reilut 100 km. Onko pyöräilyasentoni oikea ja onko tekniikka oikea, ettei vaan tulisi mitään kipuja..?
Lenkin startti oli Stadin puolella, Viikinrannan sillalla. Päätin aloittaa oman lenkkini jo kotoa. Eli poljin lähtöpaikalle n. 15 km. Olin jostain syystä ollut siinä ajatuksessa, että lenkki tulisi lähtemään länteen ja voisin lopettaa oman retkeni Sipoonkorven kohdalla. Lähdettyämme liikkeelle huomasinkin heti, että mehän lähdetäänkin itään. Nonni tuleekin sitten vähän pidempi lenkki. Nyt pitää miettiä, että paljon jaksan polkea. Palaanko yleisillä kotiin vai oikaisenko jostain kohtaa omille reiteille? Jos poljen koko ympyrän ja siitä vielä kotiin, niin oma matkani tulee olemaan n. 190 km. Hmm ehkä vähän liikaa.
Tässä reitin ns. checkpointit: Viikinranta-Vuosaari-Sipoonkorpi-Korso-Seutula-Luukki-Pirttimäki-Westend-Viikinranta.
Viikirannan sillalla olin klo 8.00. Paikalle oli saapunut n. 20 pyöräilijää. Minulle tämä oli ensimmäinen kerta minkäänlaisella fillariyhteislenkillä. Katselin startissa muiden pyöriä, vaatteita, laukkuja jne. Tajusin olevani ainakin näissä asioissa oikeilla jäljillä. Itse olin pari viikkoa ennen tätä lenkkiä hankkinut uudet Panaracer GravelKing 40mm leveät gravel-renkaat. Huomasin monella muullakin olevan saman merkin renkaat. Taisi olla hyvä valinta. Mukanani oli myös isompi satulalaukku, jonne pakkasin pari kappaletta sisäkumeja, työkaluja ja vaihtovaatteita. Otin myös avaruushuovan mukaan, koska sääennusteet lupailivat vain muutamaa plussa astetta koko päivälle. Onneksi aurinko tulee lämmittämään niin kauan kuin valoa tulee riittämään. Viileä sää aiheutti pohdintaa myös vaatevalintoihin. Onneksi minulta löytyy Isadoren talvivaatteet, joten päätin laittaa ne päälle. Vauhti kun ei tule tällä lenkillä olemaan hirmu kovaa ja tuultakin on luvattu, niin lämpimästi vaan päälle. Isadorelta minulla oli jalassa Ovada Deep Winter trikoot. Yläkropassa aluspaitana Isadore Ovada Deep Winter merinopaita ja takkina Isadore Merino Membrane softshell. Kesäkengät päätin jättää kotiin ja jaloissani olivat vedenpitävät talvipyöräilykengät. Käsissä tupla hanskat, alla lämpimät Polartec alushanskat ja päällä tuulenpitävät hanskat. Kaulaa lämmitti fleece kauluri ja päätä Isadoren tuulen- ja vedenpitävä lippis, sekä Buff korvilla. Oikeastaan kaikki varusteet toimivat todella hyvin. Ainoastaan sormet palelivat muutaman kerran taukojen jälkeen. Onneksi nekin lämpesivät kun pääsi taas vauhtiin.
Viikinrannasta lähdimme ajamaan upean auringonnousun saattelemana. Ajoimme todella maukasta merenrantaa pitkin. Ajoimme letkassa, joka oli minulle ihan uutta. Onneksi opin nopeasti käsimerkit ym. mitä letkassa ajaessa pitää osata. Mukana oli myös tuttu kaveri Jaakko, jonka kanssa höristiin näistä asioista ja hän kokeneempana osasi vinkkaa jos Oksanen oli kujalla.
Vuosaaren jälkeen suunnattiin kohti Sipoonkorpea. Sitä ennen kuitenkin ryhmäkuva by Mikko. Muistin hymyillä takarivissä! Sipoonkorvestahan löytyi tutut hiekkatiet. Oli siistii kerrankin ajaa tuttuja teitä ison porukan kanssa ja kuunnella muiden mietteitä näistä teistä. Sipoonkorven jälkeen painelimme Keinukallion kautta Korson Kioskikahvi Ursulaan munkeille. Olipa upeata toimintaa Ursulan omistajalta kun oli tullut meitä varten paikalle. Olisi siis muuten ollut suljettu. Munkit ja kaffe maistuivat! Aivan erinomaisia munkkeja! Kiitos Kioskikahvila Ursula!
Matka jatkui mukavia hiekkateitä kohti Seutulaa ja tällä välillä tulikin reitin teknisimmät maastot. Päästiin meinaa ajelemaan vähän polkujakin. Pääsi meikän vanhat maastopyöräily taidot koitokselle. Selvisin hengissä ja ilman kaatumisia. Paljon tuli taluteltua, mutta jotkut pätkät onnistuin pysymään polkimienkin päällä.
Seutulan jälkeen painelimme kohti Luukkia jossa odotti lounas. Kylläpä oli nälkä! Luukin Kartanon lounaslistalla ei ihme kyllä ollut yhtään kasvisruokaa, joten meikän lautaselle päätyi Kanaa. Tuli syötyä tosi reilusti. Eiköhän tällä taas jakseta. Tässä kohtaa matkaa oli takana 110 km. Aika ja matka oli mennyt mukavasti ja yllättävän huomaamattomasti. Ainoa probleema oli, että oikea polveni oli alkanut hieman oikuttelemaan. Johtunee varmaan omasta pyöräilyasennosta. Pitäisikin käydä ammattilaisen juttusilla tsekkaamassa oikeat kulmat ja säädöt.
Luukista suuntasimme kohti Pirttimäkeä ja siellä olikin tuttu maali-/lähtöalue Bodom Trail polkujuoksukisasta. Ennen ja jälkeen Pirttimäen ajettiin aika mäkisiä hiekkateitä. Pisti puuskuttamaan ja jalat pääsi hapoille muutamassa nousussa.
Lopulta saavuimme merenrantaan ja Haukilahteen. Joukko oli kutistunut jo aika pieneksi. Varmaan puolet startanneista oli lähtenyt omille teilleen. Itse jaksoin vielä jotenkin roikkua letkan hännillä. Oman jaksamiseni teki haasteelliseksi kipeä polvi. Oikeaa polvea oli vaivannut 100 km asti. Sain kipua hieman helpotettua istumalla eri kohdassa satulaa ja polkemalla reippaammalla kadenssilla. Ylämäissä olin vaikeuksissa kun piti jaksaa runtata. Lihaksia ei juurikaan koskenut ja energiatasot olivat ihan kunnossa. Vähän alkoi väsyttämään, kun aurinko alkoi laskemaan, mutta onneksi tajusin ottaa kofeiinilla varustetun energiageelin. Kurvasimme Haukilahden ja Westendin rantateitä upeassa auringonlaskussa. Ai vitsi miten upea päivä alkoi olemaan loppumassa! Olipa nättiä kun lenkki alkoi auringonnousun aikaan ja loppuosa ajettiin aurinlaskun aikaan. Ihan ei kuitenkaan ehditty maaliin valoisan aikaan, vaan hämärä tuli juuri kun olimme päässeet Westendistä pois. Aika laittaa valot päälle. Onneksi tuli kiinnitettyä kunnon valot fillariin. Vielä oli matkaa jonkun verran jäljellä ja loppumatka sisältäisi eniten liikennettä.
Pimeillä Helsingin kaduilla painelimme 5-10 pyöräilijän letkassa. Osa poistui letkasta kotiensa kohdalla ja osa jatkoi Viikinrantaan asti. Minä päätin poistua Pasilan kohdalla. Tässä kohtaa kellossani oli lukemat 173,77 km. Olisihan sitä voinut vielä yrittää ajaa Itä-Vantaallekin, mutta eiköhän nyt riitä. Päätin hypätä junaan ja painella sillä kotia kohti. Junassa pureskelin Eat Grubin patukkaa ja mietin päivän tapahtumia hymyssä suin. Olin väsynyt, mutta todella fiiliksissä päivän tapahtumista! Aivan täydellinen päivä! Pakko osallistua tulevinakin vuosina!
Yllättäen lenkin aikana ei tullut mitään teknisiä vikoja. Renkaita ei puhjennut, eikä mitään muutakaan hajonnut. Uudet renkaat toimivat todella hienosti ja kyllähän noi 40mm leveät ovat todella mukavat ja monipuoliset. Hyvin toimivat hiekkateillä, poluilla ja asfaltilla. Tällä setupilla on hyvä jatkaa eteenpäin!
Mikko Lestin (järjestäjä) Helsinki Gravel Fondo video. Oksasen arse tulee vasemmalta 1:38 kohdassa.
OKSANEN 
0 comments on “Helsinki Gravel Fondo 2018”