Toivon, että muut kisajärjestäjät ei tästä hirveästi innostu ja ala muuttelemaan omia reittejään, mutta Vaarojen Maratonista voi hyvin sanoa, että heidän uusittu reitti teki viime lauantain kisasta koko tourin raskaimman polkujuoksukisan.

vm2016_stravaprofiili

Uusi komea korkeusprofiili

Processed with Snapseed.Lähdin perjantaina n. klo 16 ajelemaan kohti Kolia. Ilokseni pääsin heti alkuun jonottamaan Lahdentien ruuhkassa, Kehäteiden välissä n. 45 minuuttia. Ruuhkasta päästyäni ajomatka meni mukavasti podcastejä kuunnellessa. Olin lopulta Kolilla kymmenen aikaan illalla. Vesa oli auttanut saamaan mattimyöhäselle sängyn Jyväskyläläisten majoituksesta. Siellä osa oli jo nukkumassa ja osa katseli telkkaria. Siinä muiden kanssa vaihdettiin muutama sananen ja sen jälkeen nukkumaan. Vielä ennen unia rullailin ja venyttelin jalkoja. Kisavarustus nätisti viereiselle penkille ja nukkumaan.

 

Kisapäivä

Koko mökki heräsi hyvissä ajoin. Syötiin aamupalaa ja jännitettiin tulevaa yhdessä. Kisakuteet päälle ja tavarat takaisin autoon. Itselle tuossa mökissä vierailu oli todella nopea, sillä jouduin heti kisan jälkeen lähtemään takaisin kotiin ja töihin.

photo-2-10-2016-12-34-29

Vesa ja Oksanen Kolin hississä. Päivän helpoin kyyti Kolin huipulle.

Parkkipaikalta tutulla hissillä ylös Kolin luontokeskukseen. Vielä loput hienosäädöt kamojen kanssa ja läpän heittoa tuttujen kanssa. Kengiksi valitsin Adidas Raven Boostit. Nuo ovat toimineet hyvin jo useammassa kisassa ja koin, että Kolin liukkaille ja teknisille poluille nuo sopivat parhaiten. Varustus pelasi muuten hyvin, mutta tein virheen laittamalla pitkähihaisen paidan t-paidan alle. Olisi riittänyt pelkkä t-paita ja irtohihat. Tuli meinaa aikamoinen hiki jossain vaiheessa. Hanskatkin olisi voinut jättää pois, nimittäin ne laitoin juoksuliivin jo 10 minuutin juoksun jälkeen.

Luontokeskukselta kevyt lämmittelyhölkkä lähtöalueelle ja siellä nopea rakon tyhjennys ja mies lähtöviivalle. Vielä hieman jerryä tuttujen kilpailijoiden kanssa ja sitten lähtölaskenta. Pam ja menoksi! Olin päättänyt aloittaa kisan rauhallisesti, koska viimeisen 10 km uudet nousut hieman hirvitti. Lähdössä edelleni taisi painella n. 50 juoksijaa. Ekat 15 km mentiin mukavaa vauhtia letkassa. Tämä osuus olikin koko kisan helpoin. Juuri ennen veden ylitystä letka alkoi rakoilemaan, kun kaikki taisi haluta päästä ensimmäisenä veneen kyytiin. Itse päätin olla välittämättä tuosta ja jäin suosiolla letkan hännille. Lopulta saavuimme veden ylitykselle. Ehdin juuri ja juuri itse vedettävän lossin kyytiin. Veneitä oli käytössä kaksi ja ne oli jo täynnä ja matkalla toiselle rannalle. Lossiin meitä mahtui kuusi juoksijaa ja teimme hyvin yhteistyötä vetämällä lossia järven yli. Saimme itseasiassa yhden veneistä kiinni, joten tällä kertaa himmailu ennen ylitystä kannatti. Toisella puolella odotti ensimmäinen huolto, jossa täytin yhden pulloistani Tailwindillä.

Viime vuodesta muistelin, että veden ylityksen jälkeen alkaa vasta se raskas maasto. Siellä odottaa yksi kisan raskaimmista nousuista eli legendaarinen Ryläys. Myös polut muuttuvat teknisemmiksi. Pääsin ennen Ryläystä liittymään kolmen juoksijan letkaan ja tällä porukalla vedimme Ryläyksen kivasti ylös. Tai ainakin itsellä se meni mukavasti ja energiaa tuntui jäävän vielä säästöön. Koko Ryläyksen nousu ja lasku meni tänä vuonna itsellä paremmin, kuin edellisenä vuonna ja meno alkoi maistumaan. Taisin veden ylityksen ja Ryläyksen aikana nousta jo jonnekin 30-40 sijoille. Tässä vaiheessa tuntui, että JES nyt olen juossut fiksusti ja loppu mennään vauhdilla maaliin. Itseasiassa Ryläyksen jälkeen meno jatkuikin loistavana viimeiseen huoltoon asti.

vaarojenmaraton2016-1490

Viimeinen huolto ja reilu 10 km maaliin. Vesipullon ja Tailwind-pullon täyttö. Oli muuten lämmintä vettä huollossa. Pieni miinus, mutta olihan se komea se iso peltisäiliö. Sitten kohti uutta ja tuntematonta osuutta. Tiedossa oli useampi kova nousu Kolin kummuilla. Ekan nousun aloitin vauhdilla, kun näin jo edellä menevän juoksijan. Halusin näyttää, että Oksanen on säästänyt voimia ja nyt painellaan lentäen maaliin. Eka nousu menikin vauhdilla ylös. Seuraavaksi laskeuduttiin takaisin alas ja lähdettiin nousemaan jo ennen kisaa legendan maineeseen noussutta Mäkrän nousua. Olin laittanut korvalaput korvilleni, koska tiesin, että tarvitsen kaiken avun, jotta maaliin mentäisiin lentäen. Mäkrän nousussa aloin kuitenkin huomata, että ei taida olla musiikista apua, kun jalat alkoivat tuntumaan raskailta ja yökkäily alkoi. En saanut enää litkittyä lisäenergiaa. Aloin väsymään oikein kunnolla. Jalat toimivat vielä ihan kohtuu hyvin, mutta energiat alkoivat olemaan vähissä ja suusta en saanut enää muuta kuin vettä alas. Mäkrän nousu meni vielä jotenkin ylös, mutta seuraavat laskut ja nousut menivät aika sumussa ja kilpailijoita pääsi ohitseni. Pääkopalle teki erittäin pahaa, kun toiseksi viimeinen nousu kävi Kolin huipulla ihan maaliviivan vieressä ja sitten kuitenkin lähdettiin takaisin alas, siis ihan kokonaan alas! Lasku oli erittäin jyrkkä jota en enää pystynyt rullaamaan letkeesti. Pistin vauhtia vastaan, joka veti lihakset ja jalat vielä enemmän jumiin. Lopulta pääsin alas lyhyelle tieosuudelle. Mietin sitä tietä juostessa, että viime vuonna vedettiin aika pitkä pätkä tätä ja olishan se nytkin tuntunut mukavalta. Tieosuudella naisten 5 ja 6. sija paineli ohitseni. Lopulta käännyin viimeiseen nousuun naisten perään. Järjestäjä kannusti kovasti ja huuteli, että ”nyt vaan siihen naisten peesiin. Siinä on hyvä mennä maaliin asti! Jaksaa, jaksaa!” Oli ihan huikea, valmentajamainen kannustus tuolla järjestäjällä. Suuri kiitos hänelle tsemppauksesta ja pahoittelut, että olin niin helvetin väsynyt ja kiukkunen, että melkein aloin väittelemään hänen kanssaan, että kun prkl mä en vaan jaksa! Oon ihan poikki, katki ja halki!

vaarojenmaraton2016-1491

Parempaa kuvaa ei olisi voinut ottaa tuon hetkisistä fiiliksistä. Oksanen kuutamolla.

Onneksi en kuitenkaan jäänyt kinastelemaan, vaan kiltisti lähdin löntystämään viimeistä nousua. Melkein koko nousu meni kävellen. Vähän tasaisemmat osuudet vedin jotain juoksua muistuttavaa liikuntaa. Outoa kyllä, mutta kukaan ei enää tullut ohitseni. Viimeiseen jyrkkään nousuun vedin shortsit ylös ja tartuin reisiini ja kiskoin niitä käsien avulla ylös. Maaliviiva näkyi! Selostaja kuulutti ”Teemu Oksanen saapuu maaliin sijalla 40 korvalaput korvilla. Kuunteleekohan Suomi Poppia?” Tuohon vaan pyörittelin päätä ja hymyilin. Loppuaika 5h27min ja sijoitus ukkojen sarjassa 40.

Tähän päättyi myös vuoden 2016 BUFF Trail Tour Finland. Seitsemästä osakilpailusta osallistuin viiteen. Kyseessä oli elämäni toinen kausi kestävyysurheilun parissa ja olen kyllä ihan koukussa. Koko kaudesta on jäänyt aivan huikeita kokemuksia ja fiiliksiä (sekä lähtenyt kolme varpaankynttä).  Mieltä lämmittää myös pistepörssin sija 16. Luulenpa, että tästä vuodesta voidaan kertoa jotain lapsenlapsille (en tosin aio näyttää tuota ylempää kuvaa).

Kiitos vielä Vaarojen Maratonin ja muiden Buff Trail Tour kilpailuiden järjestäjille ja talkoolaisille!

Ensi vuonna sitten ultramatkojen ”next level”…

Kuvat:
Juha Saastamoinen / ONEVISION.fi
Kari Kuninkaanniemi

Vaarojen Maraton lopputulokset:
http://my1.raceresult.com/53912/?&lang=fi#

Buff Trail Tour Finland loppupisteet:
http://www.trailrunning.fi/tulokset-results-2016/

Vaarojen Maraton – Strava data
https://www.strava.com/activities/730661442

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s