Vierumäki Trail Marathon – litrakaupalla hikeä

Pilvi ja vesipisara, pilvi ja vesipisara, pilvi ja kaksi vesipisaraa, pilvi ja salama, pilvi ja salama. Tälläistä sääennustetta selailin pitkin viikkoa, kun tsekkailin Forecan sunnuntain ennustetta Vierumäelle. Taitaa siis tulla kostea kisa. No tulihan siitä…ei tosin vesisateen takia.

Vuosi sitten juoksin elämäni ensimmäisen maratonin ja se tapahtui nimenomaan Vierumäen metsissä. Tänä vuonna ajattelin palata Vierumäelle ja parantaa edellisen vuoden aikaa ja juosta suhtkoht rennon juoksun. Menikö näin? ..joo ja ei.

Vierumäellä aioin ensimmäistä kertaa kilpailutilanteessa testata Tailwindin polttoainetta. Kyseessä on siis jauhe, joka sekoitetaan veden kanssa. Sitä kun pelkästään litkii, niin ei tarvitse miettiä geelien ja urheilujuoman käyttöä. Mukanani oli kaksi 0,5l Salomon lötköä jotka molemmat täytin Tailwindillä. Lisäksi otin pienen juomakupin jota käytin veden juomiseen huoltopisteillä. Tämä kokeilu ja tankkaus toimi erinomaisesti kisan ajan. Ainoa onglema tuli kisan lopussa, kun kuumuus alkoi painaa. Siinä vaiheessa halusin juoda pelkästään vettä. Meinas ykä lentää Tailwind övereistä. Anyway kaiken kaikkiaan positiivinen kokeilu.

Mites se kisa eteni?
Tavoitteeni oli juosta alku rauhallisesti ja loppua kohden kiristää. Toisaalta onnistuin tossa tavoitteessa sijoituksen suhteen, en vauhdin. Eli kisan alku on aika helppoa pikku polkua ja paljon metsätieosuuksia. N. 10-15 ensimmäistä kilometriä menin aika himmaillen, pitäen sykkeet kurissa. Kuumuus tosin painoi heti alusta asti. Huomasin jo 5 km juoksun jälkeen olevani ihan litimärkänä hiestä.

Ehkä n. 10-15 km jälkeen lisäsin hieman vauhtia, jota yritin pitää yllä seuraavat kymmenen kilometriä. Tosin raskaat metsäosuudet söi pahasti miestä. Oli juuri sellaista polkua tai paremmin sanottuna pöpelikköä, josta en välitä yhtään. Oli kaadettua risukko metsää, pellon laitaa ja heinikkoa. Välillä reitti kulki sellaisessa pöpelikössä, että polkua ei erottanut muuta kuin edellä juoksijoiden jäljistä. Ennen viimeistä huoltoa tuli kisan raskain pusikkonousu. Se meni kävellen ja puoliksi kontaten ylös. Pääsin kuitenkin nousun jälkeen ihan hyvin takas juoksemaan.

Viimeisessä huollossa otin yhden kilpailijan kiinni ja kuulin yleisössä olleelta Suomen GoPro kunkulta, Mikko Heinoselta, että olen kymmenentenä ja edessä menevä ei ole paljon edellä. Täytin huollossa yhden pullon Tailwindillä. Lisäksi hörpin teekupillani vettä. Tämän jälkeen lähdin kipittämään viimeistä reilua kymppiä ihan hyvillä fiiliksillä. Missäs se sade viipyy? Tähän kuumuuteen se sade ei olis pahitteeksi. Noh eihän sitä tullut kun vasta kotimatkalla.

Loppu eteni ihan kohtuullisesti, vaikka väsymys jaloissa painoikin. Sain kuitenkin jonkun verran säästeltyä kävelemällä ylämäet ja lopun tasaisilla juoksu kulki kohtuullista vauhtia. N. 5 km ennen maalia otin vielä yhden juoksijan kiinni josta sain boostia loppuun. Tämä myös aiheutti sen, että pää kääntyi entistä enemmän taakse. Nimittäin nyt olis ekaa kertaa Buff kisassa kympin sakki lähellä. Lopussa samalle reitille yhdistyi myös 33 km juoksijoita joista muutama ihmetteli, että kukas sä oot ja mistä tuut. Hieman kyllä sekotti myös itseä se kun kattelin taakse ja mietin, että ovatko noi nyt minkä matkan juoksijoita. Loppumetrit juoksin parin 33 km matkan naisen kanssa ja loppukirissä sain heiltä oikein kunnolla kuonoon. Maaliviivan ylitys meni taas perinteisellä pepsodent hymyllä ilman tuuletuksia. Ehkä se tuuletuskin joku päivä tulee. (Tarina tämän ei tuulettelun takana on se, että viime vuoden Nuuksio Classicin maalintulossa karjuin ja tuuletin niin paljon, että vieläkin hävettää. Joten nyt olen päättänyt, että sitten vasta kun tulee huippujuoksu niin tuuletan seuraavan kerran. Hymyily on ihan jees.)

Vierumäestä jäi ihan ok fiilis, vaikka ajassa ei tullut kuin 5 minuutin parannus viime vuoteen. Toisaalta reitti ja sää olivat tänä vuonna raskaammat.

Nyt pari viikkoa rennosti ja sitten Pallas 55km. Siel nähdään!

Tulokset: http://www.racetecresults.com/Results.aspx?CId=16587&RId=54&EId=3