Mites se viime vuonna meni? Noh, aloitin kovaa ja väsyin lopussa.
Mites se tänä vuonna meni? Noh, aloitin kovaa ja väsyin lopussa. 🙂
Bodom Trail oli itselle kauden toinen kisa ja ensimmäinen Buff Trail Tour osakilpailu. Eli kyseessä on kisa johon satsataan tosissaan, kuten kaikkiin muihinkin Buff osakilpailuihin. Bodom Trail on Buff Trail Tourin lyhyin kisa (21km), mutta itselle se tuntuu olevan myös yksi raskaimmista.
Tutustumiskäynti Bodom Trail reittiin meni tänä vuonna aika viime tippaan. Ehdin käydä tsekkaan Bodomin polut vasta kisaa edeltävällä viikolla. Kyseessä oli yhteislenkki 2, joka kiersi kilpailun jälkimmäisen eli rankemman ja kosteamman kierroksen. Käytiin sen lisäksi Markin kanssa hölkkäämässä pikku pätkä ensimmäistä kierrosta. Yhteensä juostiin tutustumislenkillä n. 16km. Olisin alunperin halunnut tehdä pari tutustumislenkkiä, mutta nyt oli mentävä tuolla yhdellä ja muisteltava viime vuotista kilpailua. Tuo viime viikon tutustumislenkki pisti pientä pelkoa perseen alle. Oli nimittäin erittäin märkää. Paljon kosteampaa kuin edellisvuonna. Onneksi ennen kisaa säät olivat lämpimiä ja reitti oli ehkä aavistuksen parempi, kuin tutustumislenkillä.
Kisapäivä
Heräsin hyvissä ajoin, käytin koiran ulkona ja vedin perus aamupalan. Kamat kasaan ja matkaan. Kävin poimimassa Mark Leen ja Adrianin kyytiin. Sain hyvää seuraa kisapäiväksi.
Kisakeskus ja parkkipaikat olikin jo aika täynnä kun klo 9 aikaan kurvasimme paikalle. Sää oli aivan loistava ja lämmin. Päätin ottaa käteen yhden vesipullon, joka oli terästetty geelillä. Kisakengiksi valitsin hyvin pelittävät Adidas Adizero XT Boostit.
Startti oli odotetun äkäinen. Kovimmat sällit kirmas hirveetä tahtia hiekkatietä hakien hyviä asetelmia. Itsekin lähdin aika hyvällä vauhdilla ja pyrin saamaan hyvän mestan ennen metsän kapeita polkuja. Siellä se ohittaminen onkin sit hieman hankalampaa.
Ekat kilsat meni kivasti. Sykkeet oli punaisella heti alusta lähtien, mutta se ei haitannut. Fiilis oli hyvä, vaikka oma puuskutus saattoikin koskea edellä juoksevan korvia.
Seurasin ekan 12km aikana jonkun verran keskivauhtia ja pyrin pitämään tiettyä, ennakkoon suunniteltua vauhtia. Onnistuin siinä aika hyvin. Tänä vuonna vaan tuolla ensimmäiselläkin kierroksella oli osittain todella pehmeää ja kosteaa. Eli reitti oli rankemmassa kunnossa, kuin edellisvuonna.
12km kohdalla tultiin maalialueelle ja lähdettiin jatkamaan viimeiselle 9km lenkille. Odotin tätä lenkkiä hieman peloissani. Tiesin, että tulossa on raakaa menoa. Viime vuonna hyydyin pahasti lopussa ja nyt tiesin, että tänä vuonna reitti ei ainakaan ole yhtään helpommassa kunnossa.
Yllätykseni tuo viimeinen 9km lähti hyvin liikkeelle ja liikuin mukavaa tahtia. Mäet meni ylös hyvällä jalalla ja soilla löyty hyvät linjat. Kuitenkin n. 16km kohdalla tunsin ekan krampin, kun nostin jalkaani syvältä suosta. Pääsin siitä kuitenkin kohtuu hyvin yli, kunnes sain lisää vaivoja. Minulla on ollut muutaman viikon kovia selkäkipuja, jotka kuitenkin ovat helpottaneet kisaa kohden. Nyt kivut palasivat ja pahasti. Tulin yhden laskeutumisen erittäin kovaa ja selkäni sai kovan tärähdyksen ja kipu oli erittäin kova. Noh, ei muuta kuin jatketaan. Onneks tuota selkää ei tarvii hirveesti heilutella. Sen kun pitää vaan sen suorassa. Eli loppu meni ihan hyvin selän kannalta. Kivut tulivat vasta maalissa esille, kun aloin ottamaan kenkiä pois jaloista. Eipä ollut kyyristyminen helppoa.
Tosissaan loppuosa on erittäin haastava. Tänä vuonna se meni aavistuksen paremmin kun edellisenä. Jaksoin ihan hyvä voimaisena n. 18-19km asti. Sen jälkeen tuli taas se super väsymys ja viimeiset ylämäet meni löntystelyn ja kävelyn sekoitukseksi. Onneksi viimeisen kilometrin sain jalat hyvin rullaamaan ja hiekkaosuus ja loppusuora tultiin kunnialla maaliin!
Miten se kisa meni? Noh, vaikka olenkin tässä urputtanut väsymystä ja raskasta reittiä, niin juoksin tänä vuonna melkein 20 minuuttia paremman ajan. Loppuaikani oli 1:56:11. Vaikka jäinkin hieman villeimmistä tavoitteistani, niin pakko olla tyytyväinen noin hyvään parannukseen edellisvuodesta. Sijoitukseni oli ukkojen sarjassa 40.
Seuraavana olisi edessä elämäni ensimmäin ultramatka. Karhunkierros 53km ei varmastikkaan tule olemaan helppo rasti. Nyt selkä kuntoon ja sitten hyvät treenit ennen Kuusamon matkaa.
Kansikuva: Aapo Laiho (Oksanen keskellä)


Kirjoittaminenkin on soljuvampaa jo! Jeij!
TykkääTykkää