OKSANEN

Päijät-Häme bikepacking

Scroll down to content

Viimeinkin pääsin lähtemään viikonlopun mittaiselle pyöräretkelle. Piti lähteä jo pari viikkoa sitten, mutta silloin surkea sää piti tämän ukon Vantaalla. Olin kevään aikana suunnitellut kaksi eri reittiä tulevaa retkeä varten ja niistä valitsin nyt toisen. Valitettavasti tuostakin reitistä jouduin hieman karsimaan, koska pyöräretki kutistui lopulta la-su reissuksi. Alunperin olin suunnitellut pe-su reissua, mutta perjantaina asentelin vielä Velosportista haettua uutta takavaihtajaa. Toisaalta tämä reitin muutos saattoi myös tuoda mielenkiintoisemman reitin, koska nyt päätin kerätä matkalle mahdollisimman paljon hiekkateitä. Tämä reitti mahdollisti myös yöpymisen mökissä, joten teltan tuoma paino jäi pois. Pakkasin mukaan kuitenkin makuupussin, retkikeittimen ym. retkivarustetta. Mökillä en siis juurikaan koskenut hienouksiin. Reitin suunnitteluun käytin Garmin Connectia ja Gravelmappia.

The pyörä

Lauantai 30.5.2020 – 200 km – n. 50% hiekkateitä

En ollut asettanut ensimmäiselle päivälle mitään aikatavoitetta, joten läheminenkin tapahtui kaikessa rauhassa sitten kun olin herännyt ja valmis. Tosin pienten lasten kanssa herääminen tapahtuu yleensä viimeistään klo 7 aamulla. Niin kävi nytkin. Aamupalaa naamariin ja loput pakkailut. Pyörä ja ukko olivat viimeinkin valmiita lähtemään baanalle!

Vantaalta Pornaisiin asti reittini kulki tuttua Dirty Sipoon kisareittiä. Eli pääasiassa ajoin hiekalla. Pyörää olin vähän käynyt testaamassa edellisenä päivänä täydellä varustuksella. Kyllähän se painaa! En punninnut pyörää, mutta pyöräni ilman retkivarustusta painaa n. 10 kg ja nyt kaikki tavarat kyydissä, kokonaispaino todennäköisesti liikkui jossain 15-20 kg välillä. Alun asfalttiteillä tuli jo huomattua, että vauhti ei tänään tule olemaan kovaa. Lasti painaa ja koko päiväksi luvattu vastatuuli tulevat tekemään menosta melko raskasta.

Pornaisiin asti matka sujui todella kivasti. Aurinko paistoi ja mies hymyili. Tuttua hiekkatietä oli helppo edetä vähän painavammallakin lastilla. Pornaisiin päästyä kävin nopeasti täyttämässä vesipulloni ja jatkoin matkaa. Kaupan pihalla oli toinenkin bikepacking ukkeli. Nopeesti vaihdettiin kuulumiset ja kysyttiin päivän suunnitelmista. Hän oli matkalla Orimattilaan. Eli suunta oli sama. Olis voitu vaikka yhdessä lähtee jatkamaan matkaa, mutta halusin olla itsekseni omien ajatusten kanssa, keskellä upeita maalaismaisemia. Tämä retki oli minulle pieni ”pako” kodin kiireitä ja kaikkea ylimääräistä hälinää. Halusin puhdistaa kroppaa rankalla urheilusuorituksella ja tyhjentää mieltä syrjäisten hiekkateiden tuomalla vaupauden tunteella.

Pornaisten lehmiä

Pornaisten keskustasta matka jatkui n. 5 km asfalttia pitkin kunnes käännyin taas hiekkateille. Seuraavalla hiekkaosuudella tuli ekaa kertaa tällä reissulla se fiilis, että ei hitto miten siistiä ja kuinka vapautunut fiilis nyt on! Ketään ei näy missään. Ympärilläni vain kauniita peltoja. Ai että!
Noh, tuo fiilis muuttuikin sitten aika äkkiä kun seuraavaksi näin missä matkani jatkui. Olin piirtänyt reitin menemään aikamoista umpeen kasvanutta metsätietä. Tuosta ei vähään aikaan ole kukaan kulkenut. Noh mennään nyt. Jonkun verran pääsin polkemaan kunnes homma meni talutukseksi. Melko haastavista maastoista gravel-pyörälläkin pääsee ajamaan, mutta nyt juurakkoinen, pitkä heinäinen ja mutainen metsätie teki menosta haastavaa. Mietin vain, että kuinkakohan pitkään tätä pöpelikköä kestää. Lopulta päädyin pellon reunaan ja reitti näytti menevän pellon läpi. Mitään polkua tai jälkiä siinä ei juurikaan näkynyt. Jatkoin matkaani ja keskellä peltoa näin eläinten luita. Aika kookkaita luita. Tässä on selvästi oltu metsästämässä. Toivoin vain ettei kukaan oranssi lippispäinen tällä hetkellä tähtää meikäläistä. Nyt vauhdilla pellon yli. Helpotuksekseni pellon jälkeen pääsin takaisin hiekkatielle, eikä kukaan ampunut.

Pornaisten hiekkabaanaa

Seuraavaksi matka jatkui kohti Orimattilaa. Olin Mäntsälän korkeudella ja mittarissa n. 70 km. Tässä kohtaa tuli ensimmäisen kerran vaikeata. Ajoin pitkällä asfalttisuoralla, keskellä peltoja ja vastatuuli puhalsi todella ärsyttävästi. Puita ei ollut lähimaillakaan tuomassa suojaa tuulelta. Garminkin näytti, että sykkeet olivat melko korkealla, mutta vauhti todella hidasta. Ei auttanut kun purra hammasta ja taistella. Musiikkia korvalapuissa kovemmalle, mies kyyryyn ja poljin pyörimään!

Aloin lähestyä Orimattilaa. Olin ensin pohtinut, että siellä tankkaan vesipullot. Ikäväkseni reitti ei kuitenkaan mennyt ihmisten ilmoille Orimattilan keskustaan, vaan se leikkasi juuri sivusta. Päätin vain jatkaa matkaa ja sinnitellä jäljellä olevilla nesteillä. Ehkä kohta tulee jotain eteen. Ajoin upeaa hiekkatietä ja päivä oli kuumimmillaan. Matkaa takana 110 km. Aloin olemaan aika väsynyt ja janoinen. Huoltoasemia ym. ei näkynyt missään. Päätin tutkia kännykästä karttaa tarkemmin. Sitten katsoin Garminista reittiä ja päätin poiketa reitiltä kohti Renkomäen ABC:ta. Siellä olisi tarjolla vaikka mitä. Siellä saisin energiat takaisin ja päivän loput kilsat menisi jopa vähän hymyillen. Painelin siis kohti Renkomäen ABC:ta Lahden suuntaan. Lopulta pääsin väsyneenä ja kuivuneena perille. Oli aika tankata oikein urakalla.

Hiekkapätkä vähän ennen Orimattilaa
Kokis takataskussa

Ruoka, juoma ja pitkä tauko (n. 1 h) teki hyvää! Ihan uusi mies lähti jatkamaan matkaa kohti Heinolaa. En palannut alkuperäiselle reitille, vaan jatkoin nyt suorinta tietä kohti Heinolaa. Taisi joku hyvä hiekkapätkä jäädä nyt välistä, mutta pakko oli mennä suorinta reittiä ettei kilsat karkaa ihan käsistä. Lahti-Heinola väli sujui todella hyvin. Pitkä tankkaustauko teki tehtävänsä ja mies oli taas iskussa! Vierumäelle asti ajelin maantietä pitkin. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla ajoin pidemmän aikaa vilkkaan autotien vierellä. Lopulta saavuin Vierumäelle. Sieltä matka jatkuikin todella kivaa pyöräilytietä Heinolaan asti. Tuota pätkää oli ilo ajaa, vaikka vähän salaa kaipasinkin hiekkatietä.

Viimeinen pit-stop ennen majapaikkaa oli Heinolan ABC:lla. Täytin siellä toisen pulloistani ja kävin ostamassa syötävää. Myös yksi palkinto-olut lipsahti ohjaustangon snack bagiin. Tämä tölkki tyhjenee sitten kun pääsen perille. Tässä vaiheessa matkaa oli takana 170 km ja edessä 30 km. Ilta oli upea! Yksi päivän hienoimmista osuuksista oli edessä. Ihailin vain auringonlaskua ja fiilistelin hiekkatien ropinaa. Välillä kurkkasin snack bagissä lämpenevää palkintoani. Ihan kohta pääset pois sieltä!

Trophy

Laskeskelin viimeisen 10 km aikana, että hetkonen tuleekohan 200 km täyteen jos ajan suorinta tietä perille. No ei! Jäisi pari kilsaa vajaaksi! Sitähän ei voi sallia, joten päätin ajaa hiekkatietä parin kilometrin verran edestakaisin. Toisaalta tuo ei haitannut. Jotenkin olin tosi hyvissä voimin ja tuntui, että olisin vielä voinut vetäistä yhden 100 km lisää. Ainoastaan hanurissa oli jo hieman tuntemuksia. Ihan hyvä siis päästä lepäämään yön yli.

Kurvasin mökin pihaan! Olin liikuttunut ja aivan helvetin fiiliksissä. Miten siisti päivä takana ja ensimmäistä kertaa 200 km pyörällä! Tämän päivän tulen muistamaan pitkään! Pakko myöntää, että vähän kyllä takaraivossa mietitytti, että miten tästä päivästä palaudun ja jaksan polkea vielä seuraavan päivän. Eli ei auttanut muuta kuin aloittaa lepääminen iltapalalla ja palkinnolla. Pääsin sopivasti ihailemaan auringonlaskua järvenrannalle. En ehtinyt ihan hirveästi illan aikana tehdä muuta kuin peseytyä ja syödä, kunnes olikin jo aika kääriytyä Rabin makuupussiin. Olihan tämä aika luxusta nukkua katto pään päällä ja peseytyä kunnolla. Ruokani keitin kuitenkin mukana kärrätyllä Primuksen retkikeittimellä, vaikka mökissä olikin ihan hella ja kattilat. Nooh, ei ollut yhtään pöllömpää syödä pussiruokaa järvenrannalla auringonlaskun aikaan.

Sunnuntai 31.5.2020 – Päivä 2 – 173 km – n. 30-40 % hiekkateitä

Nukuin kuin tukki!
Aamupala pöytään kävellessä tunnustelin jalkojani. Ei yhtään hullumman tuntuiset. Hanurikin tuntui kohtuu hyvältä. Ehkä tästä päivästä selvitään! Aamupalaksi söin ABC:lta ostetun juustocroisantin ja pähkinöitä. Kai näillä vähän aikaa pärjää. Kahvia en juonut. Sitä varten onkin otettava pysähdys jossain kiskalla.

Voin jo nyt paljastaa, että toinen päivä sujui vähän liiankin helposti! Mitään dramaattista ei tapahtunut ja missään vaiheessa meno ei ollut tahmeata. Olin myös edellisestä päivästä oppinut tankkaamaan ajoissa ja miettimään tarkkaan pysähdyspaikat. Tästä päivästä teki myös helpomman myötätuuli ja isompi määrä asfalttia.

Toisen päivän aamu

Anyway kerrotaan nyt päivän tapahtumista ja upeista paikoista joissa vierailin. Päivä alkoi heti melko täydellisellä vajaan 10 km hiekkapätkällä. Sen jälkeen saavuin Kalkkisten rantaan, jossa sijaitsee mm. legendaarinen Mani-Baari. Ikäväkseni sieltäkään en saanut kahvia, koska kuppila aukeaa vasta muutaman päivän päästä. Fuck Korona! Eipä siinä muuta kun kohti seuraavaa etappia. Tiesinkin, että ei tarvii kauaa ajella, kunnes toinen kiska tulee eteen. Ei olisi nimittäin pitkä matka Päijänteen kansallispuistoon ja upeaan Pulkkilanharjun alueeseen. Sinne kurvailin mukavilla maisemilla varustettua asfalttitietä. Mutkia ja pikku nyppylöitä löytyi, mutta ei mitään suurempaa haastetta.

Pulkkilantie

Lopulta pääsin Pulkkilantielle josta alkoikin tämän päivän yksi upeimmista osuuksista. Ilokseni tien vierestä löytyi kävelytie, joka oli päällystämättä. Ai, että miten hienoa järvimaisemaa ja hiekkatietä heti aamusta! Kyllä kelpaa! Kaiken tämän fiilistelyn lisäksi näin pysähdyspaikan. Jes nyt saisi sen kauan kaivatun aamukahvin! Pikku-Reimarista löytyi myös vähän energiaa Omar munkin muodossa. Kahvi ja pulla naamariin auringonpaisteessa, upean järvimaiseman vieressä. Tämä hyvä!

Päijänteen kansallispuistossa

Tuore kofeiini Oksasessa pisti taas jalkoihin liikettä. Seuraava nähtävyys tulikin aika nopeasti eteen. Nimittäin Vääksyn kanava. Ihan nätti kanava! En nyt muuta keksi. Muutamat kuvat kanavan vieressä ja takaisin baanalle. Matka eteni vauhdilla myötätuulessa ja pian olinkin jo Lahdessa. Visiitti Prismaan ja ruokaa naamariin. Saarioisten salaattipastapikari, Vihis, munkkeja ja kokista. Sellaista settiä lounaaksi. Tällä kertaa söin tarpeeksi ajoissa, eikä heikkoa hetkeä päässyt syntymään.

Kaikkien näiden ruokastoppien lisäksi kannoin koko retken ajan läjän ruokaa pyörässä. Snack bagissä ja toptube bagissä kulki Nosht Cheweja, Snickeriä ja Cliff Bareja. Noilla pärjäsi hyvin ja olin aika hyvin mitoittanut eväät. Ei tarvinnut näitä perus energioita juurikaan reissun aikana täydennellä.

Vääksyn kanava
Lounasta sandaalipöydältä

Lahden jälkeen pääsin pitkästä aikaa painelemaan todella herkullisia hiekkapätkiä. Aamulla vielä mietin, että jaksankohan ajaa hiekkateitä enää eilisen pitkän päivän jälkeen. Ajattelin, että pääsisin nopeammin ja suoremmin asfalttiteitä. Olin nyt kuitenkin täynnä intoa ja energiaa, joten päätin painella ihan reippaasti alkuperäisen reittisuunnitelman mukaan ja nauttia päivän aikana kaikista eteen tulevista hiekkateistä.

Takas hiekkatiellä
Meikä ja VPK
Anttila

Hiekkatiet menivät todella maittavasti, vaikkakin nesteet alkoivat yhtä äkkiä loppumaan. Päivä oli jo tosi pitkällä ja mittari taisi näyttää jo n. 130 km. Enää ei olisi pitkä matka, mutta pakko jostain on vielä täyttää pullot. Saavuinkin sopivasti Järvenpäähän. Oli myös nälkä. Päätin palkita itseni Mäkkärin McVegan aterialla. Maistui. Sain myös toisen pulloista täytettyä. Ei ehkä fiksua täyttää juuri nyt mahaani näin paljoa, sillä seuraavaksi kurvaisin Vantaan Nikimäkeen kummityttöni synttäreille. Alunperin luulin, että en ehdi tuonne synttäreille, mutta myötätuuli ja hyvä kulku auttoivat aikataulun kanssa ja myöhästyin vain 30 min synttäreiltä. Oli mahtava fiilis mennä tapaamaan sukulaisia, vaikka tuoksuinkin tosi hyvälle. Onneksi juhlimiset tapahtuivat pääasiassa takapihalla. Vaikka maha olikin melko täysi mäkkärin jäljiltä, niin kyllä kakkua joutui santsaamaan ainakin pari kertaa.

Kummitytön synttärikakku. Oli törkeän hyvä!

Kemujen jälkeen polkaisin vielä viimeisen 10 km kotiin ja se oli siinä tämä retki! Huh miten siistit kaksi päivää! Aivan törkeen hieno reissu ja niinhän se taas meni, että heti alkoi jo miettimään seuraava retkeä. Pakko päästä äkkiä takaisin! Pitääkin toivoa, että saisin vielä tähän kesään mahdutettua ainakin yhden tätä pidemmän bikepacking reissun!

Toinen päivä – 173 km

Kiitos vielä kaikille ketkä seurasivat Instagram tarinoita ja kirjoittelivat piristäviä kommentteja matkan edetessä! Ja tietenkin erityiskiitos kotiin, kun pääsin toteuttamaan tämän retken!

Varusteet

Vielä loppuun IG tarinoista tallennetut kuvat varusteista joita käytin.

Navigoinnista ja retken tallentamisesta huolehti loistava Garmin fēnix 6X Pro Solar. En yleensä pyöräillessä pidä kelloa ranteessa, mutta tällä kertaa tanko oli jo täynnä laukkujen kiinnikkeitä, joten siellä ei enää ollut tilaa kellolle. Lisäksi kaupoissa käyntejä varten olisi aina joutunut irrotella kelloa pyörästä. Oli siis helpompaa pitää sitä ranteessa. Kartan seuraaminen on vähän haastavaa kun kello on ranteessa, mutta onneksi Garmin piippaa tai tärisee jos tulee käännös. Kello otti myös sykkeet ranteesta, joka karsi ahdistavan sykevyön.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: