Solvalla Trail Run 11 km 2025

Kunto oli syksyä kohden kivasti nousussa. Joku kisa oli keksittävä kalenteriini! Useampi käynti trailrunning.fi sivustolla ja lopulta löysin sopivan! Pitkille ultrille kunto ja jalat eivät vielä riittäneet, joten joku 10-20 km kisa olisi passeli. Silmiini osui Solvalla Trail Run. Sopivan lähellä ja sopivat matkat. Kisassa jopa kilpailtiin Suomen mestaruudesta! Se toisi varmasti lisää pöhinää! Itse kisasin yleisessä sarjassa, koska lisenssiä en omistanut. Solvalla Trail Run tarjosi kaksi matkaa 11 km ja 22 km. Päädyin lyhyempään lähinnä sen takia, että en halunnut juosta samaa reittiä kahteen kertaan. Lisäksi tuohon 11 km sprinttiin kiinnosti tämän hetkinen treenaaminen. Kovia vetoja poluilla eli Strava kruunujen kimppuun! Sepäs vasta kivaa! Treenit menivätkin kivasti ja kruunun kuvakin ilmestyi Garminin näytölle muutaman lenkin jälkeen! Olo kisaa edeltävinä päivinä oli luottavainen.

Kisapäivä oli koittanut. Vanha polkujuoksukamu AP Tammilehto oli myös ilmoittautunut Solvallan karkeloihin. Just like good old times! Sovittiin AP:n kanssa treffit kisa-alueella ja käytiin vetään lämpät kimpassa. Käppäilimme lähtöviivan taakse. Jäimme aika taakse eturivistä. AP:lle sillä ei ollut niin väliä kun hän oli valinnut 22 km matkan. Itse olisin halunnut lähemmäksi, koska tiesin lyhyemmän matkan juoksijoiden aloittavan kovinta vauhtia. Lähtölaskenta alkoi ja pam lähdettiin liikkeelle. Juoksin ihan lähtösuoran reunaa ja otinkin tavoitteeksi nousta sieltä mahdollisimman lähelle kärkeä. Alku oli kapeata hiekkatietä jossa painelin itselle todella kovaa vauhtia. Lopulta olin päässyt tarpeeksi lähellä kärkeä. Pääsin sopivasti tosi hyviin asemiin juuri ennen polun alkua. Sykkeet olivat kauhistuttavan korkealla ja vähän jännitti miten tässä vielä jaksaa 10 km samalla vauhdilla. Tiesin kyllä, että näissä lyhyissä kisoissa on vaan yritettävä painaa koko matka täysiä. Tosin oma kestävyys ei ollut samalla tasolla kuin aktiivisten ultravuosien aikaan. Lyhyitä vetoja pääsin kyllä ihan yhtä kovaa, mutta miten jaksan koko matkan oli nyt mysteeri.

Muutama eka kilsa poluilla mentiin aikalailla samoilla sijoilla. Olin päässyt hyvään beesiin ja perässänikin tuntui porukka viihtyvän tässä vauhdissa. Kaikki tämä kuitenkin meni plörinäksi kun kolautin otsani puun oksaan. Samalla lippis lensi päästäni ja jäin keräilemään sitä. Meidän hyvä letka paineli karkuun kun itse asensin hattua takaisin päähäni. Kiristin vauhtia ja yritin päästä takaisin letkaan. Jäin noin parin metrin päähän edessä juoksevasta. Se oli ihan jees. Osasin vähän rytmittää vauhtia kun oli joku kenen selkää seurata. Tätä jatkui noin 7km kohdalle. Sijoitukset eivät vaihtuneet. Seurailin ainoastaan samaa selkää n. 5 metrin etäisyydellä. Kunnes se tapahtui taas. Kolautin jälleen pääni oksaan ja samalla tapaa lippikseni lensi selän taakse keskelle polkua. Ei hitto, kyllä nyt Oksanen jaksaa kolautella oksien kanssa. Nyt edessäni ollut selkä karkasi sen verran kauaksi, että en enää sitä nähnyt kuin kaukaisuudessa. Onneksi kukaan ei tullut ohi, mutta nyt ei enää ollut selkää mitä tavoitella. Sen verran hyvällä vauhdilla paineli edessä, että oma väsymys alkoi olemaan jo sitä luokkaa että kiinni en juoksisi. Olisin vaan kaivannut jonkun eteeni jonka seurassa sinnitellä. Nyt vikat kilsat oli vaan jaksettava sinnitellä ja pitää mahdollisimman hyvää vauhtia päälllä. Välillä löysäilin, välillä pystyin kiristämään vauhtia. Koitti kisan raskaimmat viimeiset kilometrit. Kivasti raskaat mäet olivat säästetty loppuun. Hammasta purren raadoin mäet ylös. Vikassa raskaassa nousussa odotteli kuvaaja mäen päällä ja pakkohan se oli yrittää ottaa jonkun näköisiä reippaita juoksuaskelia. Lennokasta menosta ei saanut millään, mutta onneksi kuvasta jotenkin tunnistaa juoksuaskeleen.

Saavuin takaisin Solvallan urheilukentälle jossa maali odotteli. Ruskeat mutapolut vaihtuivat urheilukentän punaiseen. Ylitin maaliviivan! Saavuin ilman minkäänlaista selostajan kuulutusta ja vähän pottumaisesti kysyinkin paikalla olijoilta, että onkos maaliviiva tässä? Ehkä ärsyttävintä jos rankan kisan jälkeen selostaja ei ole paikalla hekuttamassa maaliintuloa. Pitää varmaan parantaa ja tulla jatkossa ekojen joukossa. 🙂 Nyt saavuin maaliin ajassa 58min ja sijalle 21. Sitten koittaa perus jossittelut: Jos olisin SM-sijoista taistellut, niin olisin ollut oman ikäryhmäni kolmas. Huraa! Joo kiitos vaan taputuksista! Ihan ok juoksu, mutta harmitti nuo kohtaamiset oksien kanssa ja pieni lopun hyytyminen. Henkilökohtaisesta 10 km polkujuoksun enkasta jäin kauaksi. Tosin Solvallan maasto oli huomattavasti haastavampi kuin tuon Sipoonkorven ennätysjuoksun.

Nälkä jäi ja se perus kisan jälkeinen ”mikäs kisa seuraavaksi” tuli heti ajatuksiin. Ehkä ensi kaudelle täytyy keksiä jotain. Ylläs-Pallas ja Vaarojen Maraton ovat mm. sellaisia joista jäänyt vähän hampaankoloon omista aiemmista suorituksista ja muutenkin kyseessä upeat tapahtumat. Pitää alkaa pläräämään kalenteria ja ehkä sieltä joku sopiva kisa löytyy.

Kiitos kun luit.