Zegama-Aizkorri 2018

Aikamatka vuoteen 2018! Löysin juuri kirjoituksen jota en ikinä julkaissut. Kyseessä Zegama-Aizkorrin kisakuvausmatka. Tässä teksti ja kuvat seitsemän vuoden takaa:

–

Johan oli reissu! Eihän tollasta kisafiilistä voi olla! Vitsi mikä määrä jengiä oli kivunnut vuorille hurraamaan maailman kovimmille vuorijuoksijoille! Eipä ollut kuvaajalla hullummat oltavat! Oikeastaan ainoa haaste oli saada puhdas kuva, ilman että fanit hyppivät edessä.

Sain toukokuussa mahdollisuuden lähteä valokuvaamaan Zegama-Aizkorri vuorijuoksukisaa. Tehtäväni oli dokumentoida Suomen polkujuoksun ykköstykin, Henri Ansion otteita. Mies kohtasi maailman parhaat polkujuoksijat legendaarisessa, uniikissa ja erittäin haastavassa vuorijuoksukisassa.

Kisasta julkaistiin Henri Ansion kirjoittama ja minun kuvaama artikkeli Juoksija-lehdessä 6/2018.

---

Zegama-Aizkorri
Matka 42 km
Nousumetrit 2736 m
Osanottajia 500

Perjantai

Matkustuspäivä – Helsinki-Muchen-Bilbao-Zegama. Lentokonehyppelyn jälkeen pääsimme järjestetyllä kyydillä Zegaman läheisyydessä sijaitsevaan majoitukseen. Heti alkuun tuli selväksi, että Espanjaa olisi hyvä osata. Taksikuski ei puhunut sanaakaan englantia. Höpötti vaan espanjaa ja siinä sitten vuorotellen sohittiin kun yritettiin kertoa toisillemme mitä tarkoitamme. Pääsimme lopulta Zegamaan ja siellä päädyimme heti ruokapöytään. Jälleen sama juttu, tarjoilijat eivät puhuneet sanaakaan englantia. Onneksi seurassamme oli ollut lentokentältä asti Columbialainen William. Tai noh… onni oli, että hänkin puhui espanjaa…mutta, mutta hänkään ei puhunut englantia. Sohiminen jatkui ja lopulta saimme eteemme ruokaa. Ei tippakkaan vihreää, ainoastaan pastaa, perunaa ja kanaa.

Illalla kävimme seuraamassa verttikilsakilpailua. Saimme jo hieman tuntumaa Zegaman tunnelmaan ja mutaisiin polkuihin!

Lauantai

Ohjelmassa oli reitin tsekkaus. Aamupalan jälkeen ajoimme kisanreitin varteen, 7 km kohdalle. Siitä lähtisi kisan ekat mutaiset nousut ja yleisöäkin pitäisi olla näillä kohdin ihan kivasti. Hölkkäsimme mutaisia mäkiä ja heti tuli selväksi millä kengällä kisaan kannattaa lähteä, parhaalla mahdollisella pidolla! Ekan nyppylän päällä otimme kuvia ja kuvasimme videoterveiset Juoksijan someen. Hevosiakin pyöri vapaana ympärillämme. Juoksimme vielä muutaman kilsan eteenpäin kunnes päätimme palata samaa polkua takaisin autolle.

Seuraavaksi suuntasimme takaisin Zegaman keskustaan. Jätimme pakun tuttuun parkkiin ja lähdimme hölkkäämään suorinta reittiä kohti legendaarista Sancti Spiritun nousua eli emme juosseet sinne kisareittiä pitkin. Tämän scouttauksen tarkoitus oli tsekata meikäläisen eli kuvaajan reitti, sekä kuvauspaikkoja. Sancti Spiritu on kisassa n. 20 km kohdalla ja siellä tulisi olemaan kaikista eniten kannustajia. Henkka ja Tuomas tulivat jonkun matkaa minun mukana kunnes päättivät, että tämä riittää tältä päivältä ja takaisin kylään. Itse jatkoin kohti Sancti Spiritua. Halusin olla varma, että millaista maastoa tulen kisapäivänä liikumaan kun riennän kiireellä kuvauspaikoille. Eli ideani oli kuvata lähtöalueen hengailuja, sitten 20 km Sancti Spiritun nousua, 34 km mutaista alamäkeä ja vielä sen jälkeen ehtiä maalialueelle ennen Henkkaa. Eli neljä eri paikkaa kilpailupäivänä. Kiirettä tulee riittämään, mutta olenhan minäkin juoksija. Matkaa Sancti Spirituun tuli 6,4 km ja nousua 659 m. Nyt scouttauspäivänä tuo ei hirveästi tuntunut, kun etenin kevyellä juoksuvarustuksella. Kisapäivänä painavissa kuvausvarusteissa saattaa ollakin ihan eri meininki. Kävin vähän tutkimassa rinnettä ja mahdollisia kuvauspaikkoja kunnes päätin lähteä samaa reittiä takaisin Zegamaan.

Päivän lenkit oli tehty. Pääsimme iloisesti tekemään ne kuivassa säässä. Koko viikonlopuksi oli alunperin lupailtu sateita ja ukkosta. Onneksi ne eivät käyneet silloin toteen kun olimme reitillä. Polut oli kyllä mutaisessa kunnossa, mutta kastumaan emme päässet.

Illalla oli ohjelmassa lehdistötilaisuus ja numerolappujen haku. Kävin kuvaamassa ja kuuntelemassa lehdistötilaisuuden. Siellä Salomonin Greg Vollet puhui Golden Trail Series kisasarjan taustoista ja esitteli nimekkäitä kilpailijoita. Zegama-Aizkorri on yksi Golden Trail Seriesin osakilpailuista. Kyseinen kisasarja sisältää viisi klassista vuorijuoksukisaa ja kuudes kisa tulee olemaan finaali. Pisteet otetaan huomioon kolmesta osakilpailusta ja kymmenen parasta naista ja miestä pääsee finaalin. Henkka aikoo kisata kolme kilpailua. Toivotaan miehelle kovasti onnea hurjassa haasteessa!

Sunnuntai – Kisapäivä

Jälleen kerran heräsin kirkon kellojen kolinaan. Pian sen jälkeen huoneemme täytti kaikkien juoksijoiden omat herätyskellot. Olimme kahdeksan hengen huoneessa, jossa yöpyi meidän suomalaisten lisäksi juoksijoita Italiasta, Briteistä ja Etelä-Afrikasta. Loisto jengiä! Sitten aamupalalle. Oli aika hiljaista väkeä ja oli ihan mielenkiintoista seurata juoksijoiden kisajänittämistä. Kerrankin olin itse siinä asemassa, että en ollut menossa kisaamaan.

Aamupalan jälkeen tein vielä viimeiset säädöt omaan kuvauskalustooni. Olin pakannut reppuun järjestelmäkameran ja kolme objetiivia. Näiden lisäksi pakkasin sadevatteet ja evästä (karkkia ja vettä). Painoa repulla oli n. 6-8 kg.

Sitten pakulla kohti lähtöaluetta. Olimme kylillä tunti ennen starttia ja autojono oli jo valmis. Onneksi pääsimme Golden Trail Series tarrat kyljessä mukavasti meidän VIP-paikalle. Parkkiin päästyä kundit lähti ottaamaan lämpöä ja itse jäin valokuvaamaan starttialueen meininkiä. Kävin vielä ottamassa muutamat kuvat Henkasta ennen starttia ja sitten lähdin hölkkäämään kohti Sancti Spiritun nousua. En jäänyt kuvaamaan lähtöpamausta, koska halusin olla hyvissä ajoin kisan tärkeimmällä kuvauspaikalla. Minulla oli jälleen edessä sama 659 m nousu ja reilu 6 km matka. Tällä kertaa selässä painava kamerareppu. Juoksin tasaiset ja loivat ylämäet, jyrkemmät kohdat etenin kävellen.

Saavuin Sancti Spirituun hyvissä ajoin. Nousu näytti ihan erilaiselta kuin edellisenä päivänä. Nyt nousu oli aivan täynnä ihmisiä! Jengi oli tullut hyvissä ajoin paikalla. Lähdin käppäilemään nousua ylös ja tsekkailemaan kuvauspaikkoja. Sahasin nousua muutamaan kertaan edestakaisin, kurkkailen kameran etsimen läpi miltä kuvat näyttäisivät. Löysin hyvän paikan n. keskivälistä nousua. Lähes samoilla paikoilla oli myös muita maailman huippukuvaajia, Jordi Saragosa, Alexis Berg jne. Paikalla oli myös paikallinen Younes. Häneen oltiin jo hieman tutustuttu edellisinä päivinä. Mies puhui hieman englantia. Siinä sitten jutusteltiin ja odoteltiin juoksijoita. Jossain veiheessa Younes lähti juttelemaan harmaa tukkaiselle naiselle. Katselin, että näyttääpä tutulta. Kukakohan hän on.. Sitten Younes varmisti asian minulle. Kilianin äiti! Otin kuvan!

Oli jännittävää odottaa ekoja juoksijoita ja jännittää millä sijoilla Henkka tulisi. Sitten alkoi tapahtua. En nähnyt hirveän pitkälle, koska väkeä oli todella paljon. Onneksi yleisön älyttömän kova meteli varoitti ensimmäisestä juoksijasta. Nyt on joku tulossa! Odotin jännittyneenä naama kameraan liimattuna, kukakohan sieltä tulee. Yhtä äkkiä juoksija tulee näkyviin yleisömeren keskeltä. Remi Bonnet! Sehän on sama kaveri kun voitti VK-kisan. Eipä näyttänyt perjantain VK painavan! Hymyssä suin yleisön kannustaessa Remi Bonnet juoksee ohitsemme. Jalka näyttää kevyeltä!

Sitten odotellaan Henkkaa. Sitä ennen ehtii mennä maailman parhaita vuorijuoksijoita, Marc Lauenstein, viime vuoden voittaja Stian Angermund-Vik, Max King, Thibaut Baronian, Ruy Ueda, Robert Krupicka jne. Noin kaksikymmentä juoksijaa oli mennyt kunnes Suomen Henri Ansio näkyi yleisömeren keskellä. Nyt Oksanen tarkkana! Tätä hetkeä varten sinä olet tällä reissulla! Kamera laulamaan kun Henkka etenee nousua ylös. Jyrkkä nousu etenee juoksujalkaa. Hyvältä näyttää! Olin ennen kisaa sanonut Henkalle, että en aio huutaa mitään ettet kato kameraan. Joten huusin vasta kun Henkka oli painellut ohitseni. Eipä kuulemma kuullut mitään. Nojoo olihan siellä muutama muukin käheäkurkku paikalla ja mikä siisteintä, Kai Langel oli saapunut paikalle! Kai saikin loistavaa live-matskua kännykällä! Kannattaa käydä kurkkaamassa miehen FB-sivuilta!

Henkan mentyä lähdin samantien valumaan seuraavaan kuvauspaikkaan. Sinne oli matkaa hieman vajaa 3 km. Ennen lähtöä kuvasin vielä maailman tunnetuimman juoksu-tubettajan, Sage Canadayn. Hän oli muutaman sijan Henkkaa jäljessä, naama mudassa.

Jatkoin matkaani mutaisille poluille. Juoksin ”kovaa,” mutta samalla ihailin upeaa sumuista metsää. Huh miten upean näköistä! Nyt on kyllä pakko pysähtyä ja ottaa kuva! Ei täällä tulla välttämättä enää koskaan käymään, joten kuva on nyt otettava! Pysähdyin ja klik, klik sain haluamani kuvan. Jatkoin matkaani ja kohta saavuinkin seuraavalle paikalle. Vastaani tuli 34 km huolto. Lähdin jatkamaan mutaista ylämäkeä ylöspäin. Kuljin noin kilometrin samaa polkua edestakaisin, kunnes löysin sopivan kuvauspaikan. Tässä paikassa tulisi nättejä liukastelu kuvia ja taustalla näkyisi upea sumuinen metsä. Nämä kuvat tulisivat olemaan vähemmän  Zegamamaisia. Ei näy vuoria, eikä yleisöä, vaan Zegaman maagista metsää.

Jälleen ensimmäisenä saapui Remi Bonnet! Ja jälleen kerran meno näytti kevyen lennokkaalta. Remi tanssahteli mutaisen polun nätisti alas. Seuraavana tulikin viime vuoden voittaja Stian Angermund-Vik. Hän oli tehnyt loistavaa nousua, koska 20 km kohdalla Stian oli n. 10 sijalla. Mies selkeesti hallitsee alamäet! Juoksijoita tuli tasaisin välein, eikä näin kovatasoisessa kisassa tullut suuria eroja. Liukkaassa alamäessä näimme myös yhden kaatumisen eli eipä ollut helppoa.

Henri Ansio saapui sumuisen metsän keskeltä! Mutainen mäki eteni näyttävästi ja Henkka oli suunnilleen samoilla sijoilla kuin 20 km kohdalla. Otin useamman kuvan. Nyt kysäisin Henkan kuulumisia. Valitteli kramppeja, mutta muuten oli hyvällä fiiliksellä. Onneksi ei ole enää pitkä matka ja viimeiset 8 km olivat kuulemma teknisesti kisan helpoimpia.

Henkan mentyä lähdimme Kai Langelin kanssa kohti maalialuetta. Aioimme oikasta VK-kisan reittiä, joka tekisi meidän matkasta maalialueelle n. 4 km mittaisen. Tosin reittimme meni erittäin jyrkkää ja mutaista VK-reittiä. Lähdimme etenemään vauhdilla, koska halusimme ehtiä maalialueelle taltioimaan Henkan maaliintulon. Painoin painava kamerareppu selässä kuin viimeistä päivää. Nyt on kiire! Lopulta saavuimme Zegaman kaduille jossa oli aikamoinen ruuhka. Kaivoin kuvaajapassini esiin ja rynnin väkijoukon läpi. ”Triste” kaikille jotka saivat maistaa pulleaa kamerareppuani. Lopulta pääsimme maalialueelle. Juoksijoita saapui maaliin ja aika nopeasti sieltä tulikin Suomen Henri Ansio! Sijoitus maailman kova tasoisimmassa vuorimaratonissa upeasti 22! Hurrasimme ja kuvasimme! Aivan huikea hetki kun tasamaan juoksija kisaa näin hienosti legendaarisessa vuorijuoksukisassa! Onnea Henkka!

Maaliintulon jälkeen kuvasin vielä takahuoneen jälkipelit. Henkka vaihteli kuulumisia Marc Lauensteinin kanssa ja jenkit ihmettelivät keskenään kisan huikeaa tunnelmaa. Seurasin Henkkaa kun hän käveli yleisön läpi takaisin pakulle. Oli huikeaa nähdä miten ihmiset kunnioittivat ja tapputtivat kuraiselle suomalais soturille!

Tahdon kiittää Salomon Suomea ja Juoksija-lehteä tästä retkestä! Oli huikeaa päästä taltioimaan maailman kovimpien vuorijuoksijoiden taivalta!